Familiarit apulaisina

Tämä postaus kiinnostanee eniten eläinrakkaita ihmisiä, ja etenkin heitä, jotka harjoittavat magiaa ja haluavat siihen apuvoimia eläinkumppanin muodossa.

Nettimeemikuva

Kaikki tavalliset lemmikit eivät ole familiareja. Mikä sitten on familiari? Eläinmagiaa käsittelevä kirja Animal magick by D. J. Conway määrittelee ne (oman suomennustaitoni mukaan) näin: tarkasti tutustunut, läheinen liittolainen tai seuralainen, henkiolento, joka usein ruumiillistunut eläimeksi, ottaa osaa ja avustaa tai suojelee henkilöä. Useimmille ihmisille familiari on noidan seuralainen, pieni eläin joka auttaa noitaa magiassa, kuten kissa, koira, fretti, konna, käärme, jotkut linnut.

Sinun ei tarvitse olla noita "omistaaksesi" familiarin. Niihin ei tarvitse edes uskoa, silti sinulla voi sellainen olla. Sinulla voi olla kotona oma familiari lemmikkisi muodossa. Familiarit ovat hyviä kommunikoimaan telepaattisesti, ja herkät ihmiset vastaanottavat tällaisia viestejä niiltä.
Sinulla voi olla jopa astraalifamiliari. Se voi ilmetä suurena kiinnostuneisuutenasi jotakin/joitakin luontokappaletta kohtaan, jonka kanssa on normaalisti mahdoton olla muuten kontaktissa. Tällainen astraalifamiliari voi olla myös myyttinen olento, esimerkiksi lohikäärme, feeniks tai yksisarvinen.
Laitoin tuon "omistaa" lainausmerkkeihin, koska familiaria ei voi koskaan oikeasti omistaa. Voit nauttia sen seurasta, kommunikoida sen kanssa ja rakastaa sitä, mutta et voi omistaa sitä/niitä.

Hullunhauska Vauliina, oma pallero

Niitä on neljänlaisia tyypeiltään. Ensimmäinen tyyppi ovat fyysiset otukset, jotka asuvat kanssasi ja ovat hyvissä väleissä ihmiseensä, näitä kutsutaan yleensä lemmikeiksi.
Toinen tyyppi ovat astraaliolennot, jotka hakeutuvat ihmisen värähtelyalueelle tarkoituksenaan auttaa tätä. Tämäntyyppistä familiaria voi vetää voimakkaasti puoleensa tykkäämällä jostakin lajista, jota et voi muutoin "omistaa" elämässäsi, esim. allergian vuoksi, tai jos eläin on vaarallinen tms. Tällainen familiari voi myös ilmestyä tietyn tarpeen vuoksi ihmisen elämään. Edesmenneet lemmikit palaavat usein tässä roolissa.
Kolmas tyyppi ovat elementaalihenget (elemental spirit). Rituaalimagian harjoittajat ja noidat kutsuvat usein elementaalin asuttamaan tiettyä esinettä, kuten talismaania, patsasta, korua tai kristallia. Lampun tai sormuksen henki kuuluvat tähän kategoriaan.
Neljäs tyyppi ovat (en osannut suomentaa tätä: discarnate human being, osaisiko joku kääntää?) tai jonkun kuolleen henki. Nämä eivät ole suositeltavia käyttää, koska voivat olla ongelmallisia. Niistä eroon pääseminen voi olla paljon vaikeampaa kuin niiden kutsuminen. Jotkut kutsuvat näitä discarnate henkiä suojelusenkeleiksi.

Familiarit suojelevat ja auttavat ihmistään. Eläimet ovat myös hyviä parantajia. Mikään ei ole familiaria parempi maagisen voiman kasvattaja. Kasvatettu energia vetää niitä puoleensa kuin magneetti. (Tarkoitettiinkohan tällä kasvatetulla energialla energian nostatusta, augmenting magickal power, anyone?) Hyvä familiari kertoo käyätkö oikeanlaista maagista menetelmää. Jos et, niin otus häiritsee sinua, kunnes kiinnität siihen huomiota. Usein vain halutun lopputuloksen näkökulman hienosäätö auttaa palauttamaan sen avuliaisuuden.

Nettimeemikuva

Familiarin "omistamisessa" ei ole mitään pahaa, vaikka ei-pakanat eivät usein ymmärrä tällaista kumppanuutta ja työskentelyä familiarin kanssa, ja saattavat pelätä koko asiaa.

Familiarin houkuttelu. Voit myös houkutella familiaria elämääsi. Tähän on kaksi tapaa: tietoinen ja alitajuinen. Tietoisesti voit tarkoituksella valita tietyn lajin, joka sinua kiinnostaa. Voit päästä alkuun keräämällä eläimestä kuvia, patsaita, mitä ikinä kyseiseen lajiin liittyvää, sekä ottaa selvää sen tavoista ja ominaisuuksista. Ole avoin kumppanuudelle ja pyydä sitä elämääsi. Tämän asian suhteen on oltava kärsivällinen.
Joskus familiarisi voi olla sellainen eläin/olento, jota et haluaisi kumppaniksi. Joskus taas ihminen ei voi sopeutua fyysiseen eläimeen, joten familiari ilmaantuu astraalina. Ne tulevat värähtelyalueellemme, koska alitajuisesti haluamme olla sellaisen lähellä, tai koska tarvitsemme kyseisen familiarin kuria ja opetusta. Nämä olennot voivat olla astraalivastineita oikeille fyysisille eläimille, tai ne voivat olla mytologisia olentoja (kuten jo mainitsinkin). Ihmisillä, etenkin magiaa harjoittavilla, on usein sekä fyysinen että astraalinen familiari. Nämä voivat olla samaa lajia, mutta useimmiten astraalifamiliari on sellainen, joka ei voi olla luonamme fyysisesti.

Millainen tahansa familiarisi onkaan, ole tietoinen, että se valitsee sinut, eikä toisinpäin. Todennäköisesti vedät puoleesi aikanaan laajan lajikirjon, etenkin jos harjoitat paljon rituaaleja ja magiaa. Familiarit tulevat avuksesi milloin kutakin tarvitaan. Tärkeimpiä ominaisuuksiasi kun tahdot familiarin apua ovat: kärsivällisyys, määrätietoisuus, tahto oppia uusia asioita, ja olla ystävällinen ja rakastava.

Kuusamon suurpetokeskuksen ilves

Ylläoleva teksti siis referoituna alussa mainitusta kirjasta. Koska tämän alan sanasto ei ole hallussani kaikilta osin, eikä aina sanakirjatkaan tuo apua, pieniä käännöskukkasia saattaa esiintyä. Itse olen aika vähän tutustunut familiareihin, mutta ihan selkeästi muutamat lajit tuovat ikäänkuin itseään tykö. Yksi on ilves, tällähetkellä kaikkein voimakkaimmin kissojen lisäksi. Ilves on kulkenut mukanani jo monta vuotta. Vai sekoitanko tässä nyt voimaeläimet ja familiarit keskenään..? Omasta mielestäni niiden tarkoitukset menevät käsi-kädessä, tai ovat aikalailla samanlaisia, saa korjata mikäli joku tietää näiden eron. Ehkä tuokin asia selviää luettuani kirjan loppuun. No, joka tapauksessa ilves viehättää minua siksi, kun se on niin kissamainen, mutta villi. Ihan kaikki kissaeläimet eivät vetoa minuun muita eläimiä enempää, mutta ilves kyllä. Jotenkin siihen aina kiinnittyy joka paikassa huomio. Juuri ostin suuren ruutuvihon, ja ensimmäisenä noista WWF:n eläinaiheisista oli ilveskuvainen. Noin niinkuin yhtenä ja tuoreimpana esimerkkinä. Mitään patsaita en keräile.

Nettimeemikuva

Kerran tein iltaohjelmana kouluviikolle sellaisen voimaeläinnumeron. Akartelin (lähinnä Suomen luonnossa asuvien) voimaeläinten kuvia, ja liimasin kääntöpuolelle lapun sen ominaisuuksista. Tein kutakin eläintä kaksi tai kolme kappaletta (muistaakseni kaksi, en muista enää niin varmasti). Sitten eläimet pussiin sekaisin, ja ensin jokainen sai nostaa yhden eläimen. Meidän ope nosti esiin saukon. Saukko on luonto-ohjaajien tunnuseläin, ja opettaja tykkää siitä muutenkin kovin. Aikaisemmin sähköpostissa, ennen kuin olin sen kummemmin avannut minkälainen tehtävä on, hän kysyi saako hän olla saukko :) Yksi luokkakavereista oli paljon tekemisissä hevosten kanssa, ja hänelle tuli heti kaksi hevosta yhdellä nostolla. Kaikki sai vielä nostaa toisenkin eläimen, jolloin itselleni tuli se ilves (en muista enää mikä ensimmäinen oli). Muitakin sellaisia ilmeisen sopivia oli, mutta nuo jäi parhaiten mieleen. Ainahan familiari/voimaeläin ei heti aukea, että miksi juuri se eläin tuli itselle.

Kuvattu Kuusamon suurpetokeskuksella

Tällaisia mietteitä tällä kertaa. Kirjoittakaa kommentteihin, jos on korjattavaa tekstin suhteen, ja mielelläni kuulisin muiden kokemuksia eläinkumppaneista.

Mihinkäs sitä jäinkään?

Nimittäin Inner Temple of Witchcraft -kirjan harjoituksissa. Siitä on kulunut jo lähes vuosi (lokakuussa taisin nämä aloittaa, eli vielä olisi vähän aikaa edetä), enkä ole ensimmäisistä harjoituksista edennyt yhtään. Tiedonhankinnankin kanssa on koko vuoden ollut vähän niin ja näin. Nyt keväämmällä on energia vähän lisääntynyt, ja taas on ollut kiinnostusta näihin asioihin. Aika pitkälti mun vähät energiat on mennyt opiskeluun ja työssäoppimisiin. Hieman jo tunnen itseäni voimavarojen suhteen siinä mielessä, kun arvelin edellisessä ITW-postauksessa, että en vuodessa tule tekemään kirjan harjoituksia ja asioiden omaksumista. Mutta kuten silloinkin sanottua, ehkä hiljaa hyvä tulee. Ei ole mitään mieltä väsyneenä ja/tai kiireellä yrittää ymmärtää tällaisia asioita. Ja vaikka olen luonteeltani nyt-heti-tyyppinen kun jostakin innostun, niin näiden noituus-/magia-asioiden kanssa mulla on kärsivällisyyttä varmaan loputtomiin. Tiedän, että oppiminen ei lopu "koskaan" (silläkään saralla).
Toinen asia, jonka suhteen olen malttanut mieleni, on oman rummun valmistaminen. Siihen olisi ollut jo joitakin kertoja tilaisuus, mutta aina on ollut joku este, ja olen ajatellut odottavani kärsivällisesti sitä oikeaa aikaa oman rummun valmistamiselle.

Miksi sitten ITW-harjoitukset keskeytyivät aikanaan, muunkin kuin ammattiin opiskelun vuoksi (luontoalaa kun opiskelen, niin nämä käyvät kyllä siinä mielessä hyvin opiskeltavaksi rinnakkain, omasta mielestäni)? Yksi oli se, että joihinkin harjoituksiin tarvitsi kaverin, eikä sellaista tilaisuutta tullut, että harjoitusten tekemiseen olisi löytynyt joku sopiva aika. Toisaalta en kauheasti halunnut edetä harjoituksissa, ennenkuin ensimmäiset on tehty. Sitten tuli työssäoppimiset, eikä jaksamista enää riittänyt oikein muuhun. Silloin on parempi siirtää tällaisten ei-niin-tiukkaan-aikatauluun sidottujen asioiden opiskelu ja harjoittaminen parempaan hetkeen tuonnemmaksi. Tilanne on yhä sama, eipä mulla ole vieläkään sellaista ystävää, että voisin vaan soittaa että tuletko avustamaan näissä harjoituksissa, että pääsen eteenpäin, tai jonka luo voisin itse mennä asioita harjoittelemaan. Tai sellaisia ystäviä on, mutta ei sellaista sopivaa hetkeä rauhassa niitä tehdä. Mutta tässä odotellessa sopivaa hetkeä aion aloittaa uudelleen tuon kirjan lukemisen alusta, koska en muista paljoakaan siitä, mistä siinä kerrottiin. Voisi tietenkin olla fiksua tehdä jonkinlaisia muistiinpanoja, katsotaan nyt mihinkä päädyn.

Tuossa pöydällä olisi muutama (!) vino pinomuutakin mielenkiintoista luettavaa, mutta pääasiassa englanninkielisenä, joten niihin ei tule tartuttua yhtä helposti kuin kotimaiseen kirjallisuuteen. Uusi pakanakirjatilauskin on vetämässä taas. Onhan tuossa pöydällä vielä tilaa.. hetken :D Kuitenkin on tarkoitus alkaa purkamaan myös noita lukemattomien kirjojen kasoja tässä samalla. Toivottavasti suunnitelma pitää :)

Kysyisin teiltä, jotka tätä blogia luette, että jaksatteko puuhailla noituuden/magian kanssa aina tasaisesti pitkin vuotta ja opiskella uusia asioita, vai iskeekö joskus väsymys näiden asioiden suhteen? Millä selätätte väsymyksen, vai odotatteko suosiolla parempaa ajankohtaa?

Edit: Koittakaa kestää kansikuvaa, on näköjään karmeen huonolaatuinen. Täytyy koittaa saisinko siihen aikaiseksi jossain vaiheessa hyvälaatuisen kuvan, tai edes tuota paremman. Mitenkäs uppoaa tällainen raikkaampi ulkoasu muuten?

Täysikuiden ja kuunkierron nimityksiä

Mistähän kaikki lähti liikkeelle.. tarkoitan tuota täysikuiden nimitysten etsimistä, ja sen kautta kuunkiertojen nimityksien. Ehkä kaikki sai tällä kerralla alkunsa, kun olin täydentämässä varjojen kirjaani tässä joku aika sitten. Siirtelin siihen sähköisen BoSini sisältöä, ja yritin miettiä mitä laittaisin missäkin järjestyksessä, koska mulla ei ole mitään valmista mallia tai suunnitelmaa, jonka mukaan sitä täytän. Usein on puuha jumiutunut siihen, etten ole osannut päättää mitä olisi hyvä sinne laittaa seuraavaksi ja paljonko jätän tyhjää tilaa uutta kyseisen aihepiirin tietoa varten. Nyt kuitenkin oli kaikenlaisten vastaavuuksien vuoro, ja seuraavaksi sinne olisi tulossa tietoa kuusta. Mm. kuun vastaavuudet, kuunvaiheet ja merkitykset magiassa, ja täysikuiden nimitykset.. Sitten aloin etsimään lisää täysikuiden nimityksiä, ja osa niistä vähän hämmensi, koska eri lähteissä sama nimitys on eri kuukauden täysikuulla. Keräilin ylös eri yhteisöjen käyttämiä löytämiäni nimityksiä, ja jotenkin ajauduin siitä muistelemaan lukemassani kirjassa mainittuja kuukausien nimityksiä.

Omistan kyseisen kirjan: Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen. Se kertoo: (lainaus kirjan takakannesta) "Intiaanisotien julmuudesta ovat yleensä kertoneet voittajat, valkoiset. Tämä on häviäjien tarina, riipaiseva kuvaus intiaanien rakkaudesta isiensä maahan ja kokonaisen kansan unelmasta, joka kuoli Wounded Kneen verilöylyssä vuonna 1890." Kirja on järkyttävää, ja raskasta luettavaa, siksi en ole siihen tarttunut uudelleen, ennenkuin nyt. Muistin aiemmin sen luettuani keränneeni paperilapulle intiaanien nimityksiä eri kuunkierroille, enkä etsinnöistä huolimatta löytänyt lappusta, vaikka oli olevinaan vahva mielikuva missä se on. Ei muuta kuin kahlaamaan kirja läpi pikavauhtia. Olen melko hidas lukemaan, mutta kyseisen yli 460-sivuisen opuksen kahlasin illan ja yön aikana läpi. En toki lukenut sitä kunnolla, vaan koitin etsiä lähinnä kuunkiertojen nimityksiä. Paikka paikoin huomasin lukevani pätkiä tarinoista, ja melkein unohdin etsiä nimityksiä. Alleviivailin kaikki silmiini osuneet ilmaisut, ja kirjoitin uudelleen ne ylös. Sitten aloin miettimään kotimaisia kuukausien nimityksiä, ja sitä, etten edes tiedä mistä kaikki nimitykset tulevat (ei, en omista Kustaa Vilkunan vuotuista ajantietoa..).

Ensin kuitenkin täysikuiden eri nimityksiin. Eri lähteissä tosiaan kuiden nimitykset vaihtelivat kuukausien välillä, enkä pystynyt selvittämään, oliko toinen toistaan "oikeammassa", mutta ehkä sillä ei ole kuitenkaan niin suurta merkitystä. Mielessä kävi myös, että eri alueilla asuvilla on saattanut olla täysikuille osittain samoja nimityksiä, mutta vähän eri kuukausina. Myöskään kaikkien nimityksien käyttäjät eivät selvinneet, enkä siihen kauheasti perehtynytkään. Osan olen suomentanut sanakirjan avulla, joten jos oli paljon vaihtoehtoja, valitsin omasta mielestäni parhaiten kuvaavan nimityksen, mutta en välttämättä sitä oikeaa mitä tarkoitetaan. Suhtautukaa nimityksiin siis pienellä varauksella. Pahoittelut siitäkin, jos kuiden kirjoitusasuni saa silmät särkemään, en tiedä mihin laittaisin välilyönnin ja mihin en, joten nyt on kaikki kuut välilyönneillä. Täysikuut:

Tammikuu: susi kuu (engl.), koivu kuu (keltit), kylmä kuu (cherokeet), halla kuu, myrskykuu (tammikuun lopun täysikuu), hiljainen/tyyni/rauhallinen kuu, kulta kuu, alkujen kuu, vanha kuu, jää kuu, Yulen jälkeinen kuu, talvi kuu (amerikkalaiset), pyhä/loma kuu (kiinal.), ruuanlaitto kuu (choktaw), kauhea/hirveä kuu (dakota sioux), jää kuu (pakanat (keitä pakanaryhmiä tarkoitetaan?)), ja runoilijan kuu (druidit).

Helmikuu: lumi kuu, pihlaja kuu (keltit), nopeutuva/elvyttävä (?) (quickening) kuu, siveä/koruton kuu, henki/sielu kuu, myrsky kuu, näkemys kuu, isoneva kuu, villi kuu, jää kuu, halla kuu, avautuvien silmujen kuu, ansastajan/loukuttajan kuu (amer.), aloitteleva kuu (kiinal.), luiseva kuu (cherokeet), pieni nälänhätä kuu (choktav:t), pesukarhu kuu (d. sioux), myrsky kuu (druidit), lumi kuu (pakanat).

Maaliskuu: mato kuu, saarni kuu, myrsky kuu, tuulien kuu, siemen kuu, leppä kuu, kyntö kuu, mahla kuu, kova kuori/maankuori (crust) kuu, korppi kuu, paastonajan kuu.

Huhtikuu: pinkki kuu (natiivi amer.), paju kuu (keltit), jänis kuu, kylvö kuu, kasvu kuu, etuisa/hyöty (utility) kuu, leppä kuu, muna kuu, heinä kuu, pinkki leimu kuu, siemen kuu (keskiaik. engl.), aloitteleva kuu, itävän ruohon kuu, pioni kuu (kiinal.), villi(kissa?) (wildcat) kuu (choktaw), kuu jolloin hanhet palaavat hajallaan(scattered) olevaan muodostelmaan (d. sioux), heräävä (pakana), viljelijän kuu (siirtom. amer.).

Toukokuu: kukka kuu, orapihlaja kuu (keltit), jänis kuu, iloinen/hilpeä kuu, kirkas kuu, paju kuu, maito kuu, kylvö kuu, pari kuu, lohikäärme kuu, heinä kuu, pantteri kuu, maissin kylvö kuu, äitien kuu.

Kesäkuu: mansikka kuu (alonquin), tammi kuu (keltit), sima kuu, ruusu kuu (siirtom. amer., eur.), hunaja kuu, heinä kuu, orapihlaja kuu, voimakkaan auringon kuu, hevosten kuu (keltit), kukka kuu (engl.), vihreän maissin kuu (cherokee), kuu kun lehdet ovat kasvaneet (d. sioux), lootus kuu (kiinal.), tuulinen kuu (choktaw), (dyan moon, keskiaik. engl).

Heinäkuu: ukkos kuu, piikkipaatsama kuu (keltit), pukki kuu, ruoho/heinä/yrtti kuu, tammi kuu, niitty kuu, siunaus/onni kuu, kesä kuu (nat. amer.), nälkäinen aave kuu (kiinal.), kurki kuu (choktaw), keskikesän kuu (d. sioux), claiming moon (keltit, keskiaik. engl.), ruusu kuu (pakanat, siirtom. amer.), black trevally moon (uusi guinea).

Elokuu: sampi kuu, ohra kuu, pähkinäpuu/-pensas kuu, maissi kuu, piikkipaatsama kuu, (ympyröinti)/piiritys kuu, vihreä maissi kuu, punainen kuu, jyvä/vilja kuu, yrtti kuu, koiran päivän kuu (siirt. amer.), sadonkorjuu kuu (kiinal.), hedelmä kuu (cherokee), naisten kuu (choktaw), kuu kun kaikki asiat kypsyvät/valmistuvat (d. sioux), sampi/punainen kuu (pohj. amer.), kiista/väittely/riita kuu (keltit), maissi/vilja kuu (keskiaik. engl.), valoisa kuu (pak.).

Syyskuu: sadonkorjuu kuu, viiniköynnös kuu (keltit), maissi kuu, viini kuu, laulu kuu, ohra kuu, hedelmä kuu, pähkinäpuu/-pensas kuu.

Lokakuu: metsästäjän kuu, muratti kuu (keltit), putoavien lehtien kuu, veri kuu, viiniköynnös kuu, sadonkorjuu kuu, vuodattava kuu, verenpunainen kuu, kuolevan heinän kuu, matkustus kuu, kuu kun vesi jäätyy.

Marraskuu: majava kuu (amer.), ruoko/kaisla kuu (keltit), muratti kuu, synkkä kuu (keltit), lumi kuu (engl.), myrsky kuu, halla kuu, puu kuu (pak.), sureva/suruasu kuu, metsästäjän kuu, sumu/usva kuu, valkoinen kuu (kiinal.), kauppa kuu (cherokee), (sassafras moon, choktaw), kuu kun sarvet irtoavat (d. sioux).

Joulukuu: kylmä kuu, selja kuu (keltit), pitkän yön kuu, suden kuu, tammi kuu, täydellisyyden kuu, joulu kuu (amer.), kitkerä/katkera kuu (kiinal.), lumi kuu (cherokee), karhu kuu (choktaw), kylmä kuu (alonquin), kahdestoista kuu (d. sioux), kylmä kuu (keltit), tammi kuu (engl.), pitkän yön kuu (pak.), susi kuu / suuri kuu (intiaanit).

Intiaanien nimityksiä kuukausille (osan ajankohta oli vaikea määrittää, heitot mahdollisia). Intiaaneilla tuntui jotkut kuukausien nimet vaihtelevan eri vuosina.

Tammikuu: jään kuunkierto, väkevän kylmyyden kk, kuunkierto, jolloin lumi pyryää telttoihin, kk, jolloin lumi alkaa sulaa, lentävien muurahaisten aika, purevan pakkasen ja raivoavien lumimyrskyjen aika.

Talvella: peuran kiiman kk.

Helmikuu: lumisokeiden kk.

Maaliskuu: nuppujen kk, maissinkylvön aika.

kevättalvella: kipeän silmän kk, kk, jolloin sorsat palaavat ja piiloutuvat.

Huhtikuu: lehtien kk, suurten lehtien kk, kk jolloin punainen ruoho ilmestyy maan pinnalle.

Toukokuu: kk, jolloin ponit uusivat karvansa, hanhien munimisen kk (?), silkinhohtoisen maissin kk, vuodenaika kun lehdet ovat tummanvihreitä.

Kesäkuu: mansikoitten kk, kesän kk, rasvanteon kk (?), kk jona vihreä ruoho on noussut (?), kk, jolloin villikirsikat ovat kypsät (?).

Heinäkuu: punaisena kukkivien liljojen kk, kk, jona kirsikat ovat kypsiä, punaisten kirsikoiden kk, kypsyyden aika.

Elokuu: kk, jona peuransarvet putoavat, villiriisin kk.

Syyskuu: kk, jolloin peurat kuopivat maata, keltaisten lehtien kk, aika jolloin maissi korjataan.

Lokakuu: kuivuvan/kuolevan ruohon kk, vaihtuvan vuodenajan kk, kk, jona hanhet pudottavat höyhenensä, hanhien lähdön kk, putoavien lehtien kk.

Marraskuu: putoavien lehtien kk, napsahtelevien puiden kk.

Joulukuu: kk, jolloin peurat ja kauriit pudottavat sarvensa, kk jolloin sudet juoksevat yhdessä, paukahtelevien puiden kk.

Tästä lähdin miettimään kotimaisia kuukausien nimityksiä, ja sitä mistä ne ovat peräisin.

Tammikuu tarkoittaa talven akselia, napaa, keskipuuta. Tämä kuu jakoi talven ajan kahtia, ja on talven keskus.

Helmikuussa suojasään jälkeen pakkasen nopeasti kiristyessä syntyy jäähelmiä.

Maaliskuu juontuu maa-sanasta. Maaliskuussa jään alta tulee jo maatavähän näkyville.

Huhtikuun huhta tarkoittaa kaskea, lähdettiin kaatamaan havupuukaskia polttoa varten.

Toukokuussa tehtiin/tehdään toukotyöt.

Kesäkuu on alunperin tarkoittanut kesantokuukautta. Länsisuomen murteessa suvi tarkoitti kesää ja kesä kesantoa. Tässä kuussa piti pelto kyntää eli tehdä kesänajo.

Heinäkuussa tehtiin/tehdään heinätyöt.

Elokuussa alkoi/alkaa elonleikkuu. Vanhat nimitykset tälle kuulle olivat mätäkuu ja kylvökuu. Kylvökuulla kylvettiin ruis.

Syyskuussa saapuu syksy.

Lokakuu, joka on ennen tunnettu myös nimillä likakuu ja ruojakuu.

Marraskuu on kuoleman kuukausi, maa on martaana. Marras on samaa sanaperhettä mm. muinaisintian marta-sanan (tarkoittaa kuolevaa ihmistä), latinan mors ja ranskan mort (kuolema) -sanojen kanssa.

Joulukuun nimi oli 1600 - 1700 -luvulla talvikuu talven alkamisen merkiksi. Joulun merkityksen lisäännyttyä sana joulu muotoutui ruotsin jól ja jul -sanoista.
Lähde

Noituuden opiskelun avuksi

Monella aloittelevalla noituuden ja magian harjoittajalla pulmana on, että mistä löytää hyvän opettajan. Opettajan sanotaan ilmaantuvan oppilaan ollessa valmis, mutta asioihin pystyy itsekin vaikuttamaan, jos ei halua tai jaksa jäädä odottelemaan opettajan ilmaantumista, tai jos ei etsinnöistä huolimatta ole onnistunut itselleen opettajaa löytämään. Eikä tämä ole pelkästään aloittelevan noidan /noituudesta kiinnostuneen ongelma. Onnekseni satuin törmäämään Metsän tyttären blogissa mielenkiintoisen kirjasarjan esittelyyn. Olen tästä jossakin aikaisemmassa postauksessani maininnutkin, ja kyseessä on siis Christopher Penczakin kuusiosainen kirjasarja Temple of Witchcraft. Kirjasarja on englanninkielinen, ja kirjat ovat hyvän kokoisia, ei mitään ohuita lämysköitä. Olen oppinut saman asian kirjojen suhteen kuin Metsän tytär Tuulikkikin, eli haluamansa kirja kannattaa ostaa silloin kun se on vielä saatavilla. Voi miten monesti olen vetkutellut jonkin tietyn kirjan oston suhteen huomatakseni, että kun vihdoin olisin sitä ostamassa, niin painos on loppuunmyyty, lisää ei ole tulossa, ja kirjaa on hankala löytää mistään käytettynä. Ja jos löytää, niin käytetty kirja maksaa monin verroin enemmän, kuin mitä se maksoi silloin uutena. Joten kantapään kautta opittu vinkki: ostakaa haluamanne kirja heti, jos rahatilanne sen sallii. Niin ja jos ylipäätään pidätte kirjoista. Kaikkihan eivät halua omistaa kirjoja, vaan tyytyvät lainaamaan kirjastosta, mikä ei ole ollenkaan huono vaihtoehto. Kaikkia kirjoja ei kuitenkaan välttämättä ole kirjastossa saatavilla, ja itse tykkään tarpeen tullen, kun tietty kirja on käsillä silloin kun sitä tarvitsen.

Temple of Witchcraft

En nyt käy esittelemään kirjoja sen tarkemmin, koska esittelyt niistä löytyy tuolta mainitsemani linkin takaa. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa tähän kirjasarjaan, jos kaipaa opettajaa noitaopintoihin, ja jos englanninkieli sujuu. Itse olen vasta ihan ensimmäisessä kirjassa menossa, ja jumissa ensimmäisistä harjoituksista niissä, joihin tarvitaan kaveri. Kyllä minulla periaatteessa olisi kourallinen kavereita, jotka voisivat auttaa näissä harjoituksissa, mutta aina on joku este ollut. Yleensä aikaa ei ole riitävästi kun nähdään, joidenkin kanssa nähdään tosi harvoin, ja joskus ei ole rauhallista hetkeä (pienet lapset). Näin olen siis jäänyt hieman jumiin, mutta olen lukenut kirjaa siitä kuitenkin eteenpäinkin. Nuo ensimmäiset tehtävät ovat energiankäsittelyharjoituksia. Ensimmäisessä kirjassa ainakin on suositus, että kirjan tietojen ja taitojen omaksuminen kestäisi vuoden ja päivän, mutta en tiedä tuleeko tämä aikataulu pitämään omalla kohdallani. Ehkä hiljaa hyvä tulee? Vuoden ja päivän opiskelun päätteeksi initioidaan (vihitään) seuraavalle tasolle (1. taso: noita --> toinen taso: papitar/pappi --> kolmas taso: ylipapitar/ylipappi). Koko kirjasarjan tiedot ja taidot omaksuttua, sitä on sitten ylipapitar (/ylipappi). Kuulostaa vielä kaukaiselta omalla kohdallani, mutta ei ollenkaan mahdottomalta, eikä toivottomalta.

Ensimmäinen kirja: the inner temple of witchcraft

Tämän postauksen idea tuli siitä, kun tänään saapuivat kolme viimeistä osaa omaan sarjaani <3. Nyt ne on kaikki omassa hyllyssä käytettävissäni silloin kun itselleni sopii. Ja jos tätä lukee joku joka on näistä asioista kiinnostunut, eikä ole vielä nähnyt kyseisiä kirjaesittelyitä. On näitä kirjoja vilahdellut muissakin tätä aihepiiriä käsittelevissä blogeissa. Itse tilasin nämä Adlibrikseltä, nämä on sielä suht. edullisia (hintahaarukka hieman yli kympistä reiluun kahteen kymppiin). Kirjat ovat siis hieman eri hintaisia kaikki. Kolme viimeistä osaa maksoi posteineen kaikkineen ~50 €. Hyviä opintoja magian ja noituuden parissa :)