Kesäinen luontoilta

Tässä postaus lähinnä kuvien muodossa eräältä illalta, kun kävin kiertelemässä hautausmaalla, metsässä ja kalliolla. Kuvateksti saattaa antaa lisäselvennystä, tai sitten ei :)

Hautausmaan tunnelmaa

Uurnalehto

Joku vahtii kanervien kuivattamista

Kantarelleja

Pieniä, mutta hyviä

Kaunis kivi

Luontoillan aikana kerättyä

Kalliosta irronneita kiviä

Kepukka, fasaanin sulka, tunnistamaton höyhen

Villiyrttien kerääminen ja kuivatus

Vielä löytyy luonnosta kaikenlaista kerättävää, vaikkapa nokkosen lehtiä on hyvä olla kaapissa ympäri vuoden. Osa villiyrteistä kerätään alkukesällä, mutta osaa voi kerätä loppukesällä ja joitakin koko kasvukauden. Keruupaikoiksi käyvät vain puhtaat alueet. Vilkasliikenteisestä tiestä vähintään 50 m:n etäisyys, 25 m muista maanteistä tai pölyisistä pikkuteistä. Älä kerää myöskään tehtaiden läheisyydestä, asuinalueiden ja taajamien keskustoista, typpipitoisilta paikoilta, kuten navettojen ja kompostien läheltä, äläkä keinolannoitetuilta tai torjunta-ainein käsitellyiltä alueilta. Kerää vain sellaisia yrttejä, jotka pystyt varmuudella tunnistamaan! Erikoisluonnontuotteiden, kuten mm. jäkälän, sammalen, tuohen, pajujen, varpujen, käpyjen, sekä yrttikasvien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuden piiriin. Asiasta lisää tietoa mm. Suomen luontoyrittäjäverkosto ry:n sivuilla. Itse sovellan asiassa maalisjärjen käyttöä omiin vähäisiin varastoihini kerätessä.

Yrtit kerätään vain kuivalla säällä, kun aamukaste on ehtinyt haihtua. Lehdet poimitaan yleensä mahdollisimman nuorina ennen kukintaa, tai täysin kehittyneinä, kukat vastapuhjenneina. Siemenet (ja marjat) täysin kypsinä.

Kerää puhtaaseen ilmavaan koriin, tai paperipusseihin. Poimi vain terveitä ja virheettömiä kasveja/kasvinosia. Luonnonkasveja tulee aina jättää kasvupaikalle, jotta kyseisen lajin olemassaolo siellä jatkuisi. Pidä eri yrttilajit erillään kerätessä ja kuivatessa.

Tässä esittelyssä vain osa Suomessa kasvavista villiyrteistä.

Kamomillasaunio kerätään kesä-syyskuussa heti mykeröjen avauduttua. Maku on pehmeä, ja yrttijuomana sopii erityisesti illalla nautittavaksi, koska sillä on lievä rauhoittava ja unen tuloa edistävä vaikutus. Antiseptisia vaikutuksia. Ei käy jokapäiväiseen jatkuvaan käyttöön. Pitkäaikaisesta käytöstä voi tulla allergiaa. Ei suositella raskaana oleville.

Kanervaa kerätään heinä-elokuussa. Siitä kerätään vaaleanpunaiset kukat, joiden maku on miellyttävän mesipitoinen. Antiseptinen vaikutus. Lievä rauhoittava vaikutus, joten sopii yrttijuomana iltajuomaksi. Lisää virtsaneritystä (arbutiini). Kanervan parkkiaineet helpottavat ripulia.

Koivusta kerätään hiirenkorvat ja nuoret lehdet touko-kesäkuussa ennen juhannusta. On voimakas diureetti, eli nesteenpoistaja, eikä sen vuoksi sovi jokapäiväiseen käyttöön. Rauduskoivun lehtiä sanotaan paremman makuisiksi kuin hieskoivun, mutta makuero on vähäinen.

Kuusesta kerätään kerkät, eli uudet vaaleanvihreät vuosikasvaimet. Keräysaika on keskikesällä ennen neulasten kovettumista. Miedon ja "puhtaan" makuisia, makean havupihkamaisia. Saattaa aiheuttaa allergiaa.

Mesiangervosta kerätään lehdet ja kukinnot. Maultaan mukava, vähän mantelimainen. Lehdet kerätään alkukesällä ennen kukintaa, kukinnot heti avauduttuaan keskikesällä. Lehdille suositellaan hiostamista aromien paremmin esille tulemiseksi. Sisältää salisylaatteja, ei siis sovi ollenkaan salisylaattiallergisille. Salisylaatit vaikuttavat kuten miedot särkylääkkeet, siksi käytetään vain pieniä määriä, eikä jatkuvaan käyttöön.

Mustaherukan lehdet kerätään kesä-elokuussa ilman lehtiruotia. Maku on syksyllä voimakkaampi. Varottava keräämästä härmäisiä lehtiä. Lehtien keruu luonnonvaraisista pensaista on sallittua vain Itä-Suomessa.

Nokkosessa on runsaasti valkuaisainetta, vitamiineja ja kivennäisaineita. Esimerkiksi pinaattiin verrattuna nokkosessa on monin verroin enemmän energia- ja suojaravintoaineita. Nokkosta kerätään keväällä ennen kukintaa, 5 - 15 cm:n kokoisina versoina, ja myöhemminkin pitkin kasvukautta, jos kasvustoa on välillä leikattu, tai jos ei, niin kerätään vain latvalehdet. Syksyllä kerätään siemenet. Diureetti, eli nesteenpoistaja. Nokkonen myös mm. puhdistaa verta, laskee verenpainetta ja -sokeria, vähentää anemiaa, edistää suoliston toimintaa ja pintaverenkiertoa ja poistaa raskasmetalleja. Ei suositella raskaana oleville eikä imettäville.

Poimulehti kerätään alkukesällä ennen kukintaa. Kasvista käytetään lehdet, joiden maku on miedon kirpeä. Myös kukkia ja siemeniä voi käyttää mausteeksi. Sopii lieviä naistenvaivoja helpottamaan.

Puna- ja valkoapila kerätään alkukesällä, lehdet ennen kukintaa, ja kukinnot kukkien avauduttua. Maultaan ovat pehmeitä ja mietoja, hieman hunajaisia. Apilajuoman kerrotaan sopivan jokapäiväiseen käyttöön.

Siankärsämössä on voimakas ryytimäiseksi kuvailtu maku. Lehdet kerätään ennen kukintaa, kukinnot keskikesällä kukkien avautuessa. Edistää ruuansulatusta. Käytetty myös haavojen hoitoon ja verenvuotojen estämiseksi. Käytettävä varoen, ei jatkuvasti. Liikakäyttö saattaa aiheuttaa huimausta ja päänsärkyä.

Vadelmanlehdistä ensimmäisen vuoden versot kerätään keskikesästä elokuuhun, toisen vuoden versot alkukesällä ennen kukintaa. Lehdet mukavan makeita yrttijuoma-aineksina, etenkin hiostettuina.

Kuivaa yrtit heti keräämisen jälkeen, joko yrttikuivurissa, uunissa n. 40 asteessa (mielellään max. 35 astetta), tai ilmavasti ohuina kerroksina esim. sanomalehden päällä vaikka saunassa tai vaan huoneenlämmössä. Kuivauspaikan tulisi olla auringonvalolta suojattu. TIlassa on oltava myös hyvä ilmanvaihto homehtumisen estämiseksi. Puhtaat yrtit kuivataan sellaisenaan, (juuret ja juurakot pestään huolellisesti ja viipaloidaan ohuiksi viipaleiksi kuivumisen nopeuttamiseksi).

Säilytä yrttejä ilmatiiviissä lasipurkeissa kuivassa, viileässä ja auringonvalolta suojatussa puhtaassa paikassa (ei liesituulettimen läheisyydessä). Kokonaisten ja karkeasti rouhittujen yrttien aromi säilyy kauemmin kuin hienonnettujen. Herkät yrtit ja jauheet pysyvät käyttökelpoisina kolmisen vuotta oikein säilytettyinä, väärin säilytettyinä aromit voivat haihtua jo muutamassa viikossa.

Oras-kuivuri

Mustaherukan lehdet menossa kuivuriin

Saksankirvelissä on anis-/lakritsimainen tuoksu

Lillukan lehdet vapaasti huoneilmassa kuivumassa

Edit: Kuvat lisätty yrteistä erilaisissa purnukoissaan. Kirpputori on ollut ystävä kaikenlaisia nättejä purkkeja haaliessa. Lasipurkeissa myytävä hunaja pakataan usein myös kauniisiin purkkeihin. Otan ne aina talteen myöhempää käyttöä varten. Samoin pilttipurkit, ja muita erikokoisia lasipurkkeja. Anteeksi huonot kuvat, vastavaloon kuvaaminen ei ole hyvä juttu.

Yrttilöitä

Mustaherukka, lillukka, saksankirveli

Kauniita nämä pallokorkkiset putelit, joiden palloon saa koristeen sisään

Edit2: Raskaanaoleville ja imettäville ei ymmärtääkseni suositella minkään yrttien käyttöä, koska tutkimuksia vaikutuksista ei ole juurikaan tehty. Kaikki yrtit ovat vähintään jossakin määrin haitallisia pitkäaikaisessa päivittäisessä käytössä (tosin joitakin lajeja täytyisi tällöin nauttia mahdottomia määriä), mutta yleinen suositus oli muistaakseni enintään kaksi viikkoa yhtäjaksoisesti käytettynä aina yhtä yrttilaatua.

Kolminkertaisuuden laista

Yksi niistä syistä, etten pidä itseäni wiccana on se, että minulla on suuria vaikeuksia uskoa tuohon kolminkertaisuuden lakiin, joka on yksi wiccalaisuuden peruspilareita. Ei tarvitse kuin katsoa maailmaa huomatakseen kuinka epäreilusti se toimii. En toki tiedä edes omien lähimpien ihmisteni kaikkia tekemisiä, tekemättä jättämisiä ja ajatuksia, puhumattakaan tuntemattomista ihmisistä. Jos kaikki hyvä, mitä tekee palautuu kolminkertaisena, tuntuu ettei tuo asia pidä itseni kohdalla lainkaan paikkansa. Voihan se olla toki niinkin, että olen liian lähellä nähdäkseni omia ajatuksiani ja tekojani, mutta usein mietin, että kuinka viiveellä se kaikki positiivinen palautuu? Vai onko esim. ajatuksissani niin paljon enemmän negatiivisuutta, kun usein tuntuu siltä, ettei asiat suju. Ja toisaalta taas joillakin ei-niin-mukavilla tyypeillä näyttää sujuvan kaikki kovin mutkattomasti. Tiedostan kyllä senkin, ettei kaikki ole välttämättä sitä miltä päällepäin näyttää.Tulen silloin tällöin  miettineeksi tuota kolminkertaisen paluun lakia, enkä kyllä pysty sitä allekirjoittamaan. En tietenkään tiedä sitäkään, kannanko mukanani jotakin karmallista velkaa edellisistä elämistä, mutta en oikein tiedä uskonko edes sellaisen olemassaoloon. Kai täytyisi jotenkin tutkia edellisiä elämiä, että koko ajatus karmastakin selkiytyisi. Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan henkimaailmaan ja sielun syntymiseen uudelleen kehittyäkseen korkeammalle tasolle. En siis usko mihinkään kesämaahan tai keijumaahan, vaan henkimaailmaan, jossa elämien välillä sielu opiskelee ihan kuten täällä maan päälläkin (hieman eri asioita kylläkin). Edit: toki opiskelee samoja asioita mitä täällä maan päälläkin, mutta henkisen kehittymisen opiskelua tässä tarkoitan, ymmärsitte varmaan, mutta halusin kuitenkin täsmentää.

Saattaahan se olla niinkin, että kun oma oppimiseni magian parissa etenee, opin hahmottamaan asioita paremmin, ja huomaamaan selkeämmin omat ajatukseni. En tarkoita, että asiat itselläni olisivat jotenkin poikkeuksellisen huonosti, mutta melkein asiassa kuin asiassa tulee usein jonkinlaisia hankaluuksia, viivästymisiä tai peruuntumisia yms. Enkä tarkoita sitäkään, että elämän ja asioitten pitäisi sujua aina mahdollisimman mutkattomasti ja niin kuin minä haluan niiden sujuvan, mutta joskus voisi olla vähän vähemmän kitkaa matkassa, ja enemmän sujuvuutta. Olinkin suuresti yllättynyt, kun ensimmäiset harjoitukset, joita teen sen ITW-kirjan mukaan, sujuivat niin hyvin. Ajattelin etukäteen, että saan yrittää viikkotolkulla enkä sittenkään saa aikaan kummoisempia tuntemuksia, mutta esim. energia tuntuikin heti ensiyrittämällä tosi vahvasti.

Kuinka te muut tulkitsette kolminkertaisuuden lakia? Entä kuinka se toimii mielestänne suhteessa karmaan? Jos karmallista velkaa on paljon, toimiiko koko kolminkertaisuuden laki silloin? Orvokki on ainakin usein hieman pihalla ajatuksineen näiden asioiden äärellä.

Eläinvauva!

Kesätyöpaikalleni syntyi ensimmäinen vauva, maanantaiaamulla töihin tullessani huomasin pikku tipusen kuoriutuneen, ihana :) Silkkikana ja maatiaiskana ovat yhdessä hautoneet munia, mutta vasta tämä yksi on kuoriutunut. Kun tipu lähti vähän tutkimaan kanalaa, niin tuo maatiaiskana liikkui sen mukana, silkki jäi hautomaan muita munia. Pahoittelut huonohkoista kuvista, mutta tipunen näkyy kumminkin. Onneksi ehdin näkemään edes tämän yhden kuoriutuneena, ennenkuin loma alkaa.

Farmari-messuilla 2013

Kävin Seinäjoen Farmari-messuilla. Yllättäen messuaikani kului pelkästään eläinosastolla, vaikka alunperin olikin tarkoitus kierrellä ehkä vähän laajemmaltikin alueella. Mukana oli kuitenkin kaverini, ja hänen neiti 1 v, joten päätettiin kierrellä eläimet ennenkuin pikkuiselle tulee päiväuniaika. En sitten jaksanutkaan jäädä myöhemmin yksikseni alueelle kiertelemään. Voiko edes käyttää sanaa "yksikseni"? Ihan hirveästi ihmisiä! Mutta niin, niihin eläimiin.. Tässä nyt joitakin kuvia, vaikka muitakin eläimiä sielä oli. Vaikuttavin oli maailman suurimman hevosrodun, shirenhevosen tamma. Säkäkorkeudeksi ilmoitettiin yli 190 cm (en muista tarkasti), ja kasvanee vielä O.O JÄTTI! Oo, tahtoo semmoisen! Täytyy alkaa vähän tutkimaan lajin ominaisuuksia, oppisiko tällainen entisen hevosmiehen tytär käsittelemään sellaisia ;) Sopii minun tulevien vuohien ja alpakoiden tai lampaiden kaveriksi ;) :D

Alpakoita

Alpakka levolla

Komia maatiaiskukko

Viiriäisiä

KUKKO KIEKUU!!!

Miniatyyrihevonen ja sen varsa

Shirenhevonen, se jättiheppa

Sievät pikku kaviot, jotkut lautasen kokoiset..

Shirenhevonen, Suomen suurin

Kiipeilevä kili

Lisää kiipeileviä kilejä

Kili tuli moikkaamaan

Nenärengassonni, näyttelypaino 380 kg

Lampaidenpaimennusnäytös koiran kanssa

Tämä oli käynyt parturissa lähiaikoina

Rastatukkainen äitilammas

MUUUUU!

Lehmillä ja lampailla oli ulkoilutiloja jokivarressa

Tähän hymyyn, näihin tunnelmiin

Jostakin kojusta ostin aidoista mansikoista tehtyä limsaa, nam, oli ihan parasta! Samasta paikasta ostin myös herkullista aroniahyytelöä. Kaikenlaistahan sieltä teki mieli ostella, mutta tälläkertaa noiden lisäksi ostin vain yhden eläinkortin ja luomuruoka-annoksen.

Työkirjat

Niin, työkirjojahan nuo ovat. Ajattelin esitellä omat kirjani, koska itse aina haluaisin nähdä kuvia muiden työkirjoista / Varjojen Kirjoista (vaikka ihan vaan kansista), mutta ymmärrettävistä syistä kuvia ei ihan hirveän paljon ole esillä. En edes haluaisi lukea niistä mitään henkilökohtaisuuksia, mutta kirjan ja sivujen koristelut ja muut ulkonäköasiat kiinnostaa kovasti.

Peilikirjani on joku vanha muistikirjatyyppinen valmiskirja, johon olen kannet päällystänyt uudelleen mustalla kuvioisella kontaktimuovilla. Osittaiset nahkapäällysteet ja metalliset tähdet oli valmiiksi kirjassa ostettaessa. Pienen peilinpalan olen myös liimannut kanteen. Tähän kirjaan kirjoitan unet, en usein, mutta joskus kun uni tuntuu merkitykselliseltä. Myös tarokkien ja riimujen kulloisetkin vastaukset kirjoitan tähän kirjaan.

Peilikirja

Varsinainen Varjojen Kirjani on kymmenen vuotta sitten aloitettu mikälie vieraskirja tai vastaava, suurehko. Aikoinaan jo heti kesken jäänyt, tänä vuonna olen sitä elvyttänyt henkiin. Vähän uudistin kirjan ulkoista olemusta, kuivatin kasvin kirjan sisään liimattuun kirjekuoreen, olen poistanut pari sivua, jotka eivät tuntuneet sinne kuuluvan, ja uutta tietoa olen kirjaan lisännyt. Tai voineeko sanoa uudeksi tiedoksi, tuolta sähköisestä BoS:ista olen yrittänyt valikoida mitä siirtäisin varsinaiseen kirjaan, mutta aina iskee joku jarru päälle. Lähinnä ehkä siksi, kun en tiedä kuinka järjestäisin asiat kirjaan. Ja jättääkö tyhjiä sivuja osioiden väleihin ja kuinka paljon. Ja paljonko tietoa kirjaani mahtuu ym. Ymmärrän, että sellainen kansiossa muovitaskuissa oleva BoS on tuhannesti käytännöllisempi, mutta en voi sille mitään, että tykkään oikein kirja-kirjoista. Mitä noitamaisemman näköinen, sen parempi. Tuo omani ei varsinaisesti ole sellainen haaveitteni noitakirja, mutta kelpaa hyvin. Sellainen ultimate-ihana kirja on kyllä suunnitteilla, mutta vasta pään sisäisesti, eikä toteutusaikataulusta ole tietoa. Aion sitoa sen itse. Toivon, että kotipaikkakunnallani järjestettäisiin kirjansidontakurssi joskus lähitulevaisuudessa. Olen yhdellä viikon mittaisella kirjansidontakurssilla ollutkin edellistä ammattia hankkiessani. 

Varjojen Kirjan entinen ulkoasu

Sivujen syrjien kultaukset

Kuvasta ei ehkä oikein hyvin erota, mutta sivujen reunat on kullattu, ja ne on vieläkin hyvässä kunnossa, kiiltävät ja semmoiset ei-rispaantuneet. Kultaus on myös ärsyttänyt jotenkin ihan liikaa, mutta nyt ne tuntuu jo oikeastaan aika hauskoilta. Ja käytössä varmasti patinoituu ja rispaantuu sitten mukavammiksi :) Tuo etukannen punainen pentagrammi on itse millälie-maalilla aikoinaan kirjaan maalattu, enkä viitsinyt alkaa rapsuttelemaan sitä irti. Ajattelin sitten maalata vaan akryylimaalilla päälle, kun tuo puna-musta väriyhdistelmä on omalla kohdallani niin kymmenen-vuotta-sitten-oli-okei. Väreistä senverran, että värit menevät itselläni kausittain. Jotkut värit ovat lempivärejä suunnilleen aina, mutta sitten osa väreistä saattaa jonkun ajanjakson (sanotaan nyt vaikkapa muutaman vuoden) kuluttua jopa ärsyttää. Nyt on menossa sellainen vihreä, turkoosi, ruskea, (violetti) ja ikuiset musta, harmaa (ja hopea) ja valkoinen siinä rinnalla. Violetti lähinnä mustan kaverina, tehostevärinä. Hopean lisäksi tykkään myös patinoituneesta messingistä ja pronssista (värinä).

Ulkoasun muutos käynnissä, kameran salama söi punaisen värin

Uusi ulkoasu

Hannunvaakuna

Uudistus valmiina. Toistaiseksi. Pieni hannunvaakuna eli käpälikkö suojelevana symbolina pääsi koristamaan kirjan päätyä. Takakansi on vaan tuollainen musta, haluan pitää kirjan ulkoisesti melko simppelinä.

Aika harva haluaa paljastaa varjojenkirjansa sisältöä julkisesti, jotkut pyydettäessä joitakin asioita lähimmille ihmisilleen, jotkut eivät kenellekään. En itsekään monia asioita kirjan sisältä esittele, mutta pari kurkistuskuvaa voin laittaa. Almanakat kymmenen vuoden välein. Aika huono kynä tuo, jolla 2003 vuonna olen kynäillyt, kun näkyy noin rumasti läpi. Tämän vuoden kalenterissa merkitty siis vain täysikuut, uudet kuut ja superkuu, sekä sapatit. Seuraavasta kuun- ja auringonpimennyksestä maininnat.

Almanakat

Symboleita

Viimeisenä esittelyssä itsesidottu kirja puolivalmiilla kansilla. En ole löytänyt sopivaa kangasta, jolla haluaisin kirjani päällystää. Sivut ovat A4 kokoiset, ja niiden syrjät on poltettu (hitsipillillä :D ). Toistaiseksi kannet siis irtonaiset ja tylsät harmaat pahvikannet, mutta päällystän ne kyllä, kunhan löytyy sopiva materiaali. Tunnustan, etten ole aktiivisesti mitään päällystettä etsinytkään, kunhan on lojunut hyllyssä. Nyt kirja on päässyt kuitenkin käyttöön, kun aloin tekemään harjoituksia Inner Temple of Witchcraftin opastamana. Alussa vasta ollaan, kun ei ihan vielä ole kovin paljon aikaa harjoituksille. Baby steps. Kiitos Metsän tyttärelle Tuulikille, jonka blogissa törmäsin tuohon Temple of Witchcraft -kirjasarjaan ja esittelyihin. Kolme ensimmäistä kirjaa on hankittuna :) Niin, siihen kirjaani siis.. Sinne kirjoitan oppimisestani, harjoituksien tuloksista, ajatuksistani ja aikatauluista ym. Näillä kolmella työkirjalla pärjään toistaiseksi hyvinkin, tosin käytössä on käytännön syistä myös se sähköinen BoS.

Siinä se raukka pönöttää, ilman vaatteita

Poltetut sivujen syrjät

Ensimmäisen harjoituksen ohjeistus

"Anatomisesti" kuvatut kädet :D