perjantai 20. kesäkuuta 2014

Viikinkileipä

Yritän tässä pitää sellaista ruokavaliota, johon ei kuulu vehnä, ruis eikä ohra. Vatsani ei tykkää viljoista ja olo on karmea aina viljojen nauttimisen jälkeen. Yritän nyt ensin testailla, reagoiko masu kauraankin, eli toistaiseksi kaura kuuluu vielä ruoka-aineksiini, se helpottaa vähän kun kaupoista löytyy jonkin verran kauravalmisteita (kaurajugurtit, kaurajuomat, 100 % kauraleivät..). Muutenkin olen ajatellut rukata ruokavaliota enemmän keskiaikaisen ruokavalion mukaiseksi. Keskiaikaista ja paleoruokavaliota pidetään terveellisempinä vaihtoehtoina nykyajan paljon viljoja, maitoa, sokeria ja eineksiä sisältävään ruokavalioon verrattuna. Vasta alkumetreillä tässä ollaan, ja ruokavalion muutos vie itseltäni ainakin paljon aikaa. Pitäisi suunnitella valmiita ruokalistoja ja pitää leipomispäiviä. Ja jaksaa tehdä kaikki itse (minä ostan usein puolivalmisteita ja eineksiä). Tuskin ihan autenttista minkään ajan ruokavaliota tulen noudattamaan, mutta jos saisi oman ruokavalion muokattua itselle sopivaksi noiden aikakausien tyyliseksi.

Tänään oli ensimmäinen leipomispäivä, kun kokeilumielessä leivoin viikinkileipää törmättyäni sellaisen (helppoon) ohjeeseen. Ohje on helppo muuttaa gluteenittomaksi / viljattomaksi(?) ja se on hiivaton. Olen sen verran laiska, etten koskaan jaksa kääntää mittoja, jos ne on vierailla mittayksiköillä merkitty, mutta tuossa oli grammoina, niin onnistui sen puolesta hyvin. Muutin ohjetta itselleni sopivampaan muotoon, eli vaihdoin ohrajauhot kaurajauhoiksi. Mikäli kaura ei sovi, niin ne voi varmaan vaihtaa vaikka tattarijauhoiksi. Reseptin kirjoittaja oli käyttänyt täysjyväjauhoina täysjyväspeltjauhoja, itse korvasin ne sellaisella omeganäkkileipäseoksella, koska sitä sattui olemaan kaapissa. Ensin ajattelin, että olisin laittanut niiden tilalta kaurahiutaleita, mutta omegaseoksella sai monipuolisemman taikinan.


Hienonsin omeganäkkäriseoksen morttelissa, mutta pienemmissä osissa kuin kuvassa

Alkuperäinen resepti täällä.

Itse tein tällaisella reseptimuunnoksella:

150 g luomu kaurajauhoja (ehdotettu ohrajauhoja)
50 g luomu omeganäkkileipäseosta (sis. mantelijauhoa, auringonkukan siemeniä, kurpitsan siemeniä ja pellavan siemeniä) (ehdotettu täysjyväjauhoja, esim. spelt)
2 rkl pellavansiemenrouhetta
2 rkl luomuvoita (ehdotettu vaihtoehtoisesti laardia)
100-120 ml haaleaa vettä (taisin laittaa hieman yli desin verran)
1/4 tl merisuolaa

Sitten taikina 1,5 h:ksi viileään lepäämään pyyhkeen alle. Tämä oli pitkä aika odotella, enkä oikein ymmärrä hiivattoman taikinan tarvetta levähtää. Ehkä siinä maut tasaantuvat ja jauhot turpoavat vähän, en tiedä. Mitään näkyvää taikinalle ei tuona aikana tapahtunut. Taikinan kuuluu olla sellainen paksu ja kuivahko, sellainen, jota on hyvä muovailla (halkeilee helposti, mutta sai siitä leivät tehtyä).

Helppo resepti: ainekset yhtäaikaa kulhoon ja vaivataan taikinaksi

Haluaa levätä 1,5 - 2 h

Lepää viileässä leivinliinan (tyynyliinan, krhm) alla

Raakoja leipäkiekkoja

Tästä taikinasta tuli 4 kpl kämmentä suurempia leipiä. Leivät taputellaan taikinasta ohuiksi kiekoiksi, enintään 0,5 cm paksuiksi, että leivät eivät jää paistettaessa sisältä raaoiksi. Sitten keskilämmöllä paistetaan leipiä kuivalla pannulla 4-5 minuuttia kummaltakin puolelta (itse käytin rautapannua, mutta sillä ei kai ole väliä minkälaista käyttää). Vähän saa tulla väriä leipien pintaan. Kai näitä voisi uunissakin valmistaa, mutta halusin kokeilla tuota pannumenetelmää. Tällaisen taikinan voi tehdä kotona valmiiksi, ja ottaa vaikka retkelle mukaan ja paistaa nuotiolla.

Paistetaan ilman rasvaa, kuivalla pannulla

Valmiista leivistä tulee siis melkoisen kuivaa leipää, omaan suuhuni hyvän makuista. Suolaa olisi voinut olla hieman enemmän, mutta makuasia. Leipää suositellaan keiton tai muhennoksen kaveriksi, hieman kuivaa on pelkästään syötynä. Teeleipänä voisi toimia myös. Maku ja tuoksu on hieman pähkinäinen.

Valmiita leipäsiä

Nam

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Aika ladata kiviä ja tehdä kuuvettä

Täysikuu osuu nyt harvinaisesti perjantai 13. päivälle. Vaikka yö on lyhyt, voi kiviä ja kristalleja laittaa latautumaan kuun valoon ulos tai ikkunalle. Nyt saa valmistettua myös asteen verran maagisempaa kuuvettä. Itse vein ladattavat jo viimeyönä ulos, mutta kuuvettä saatan tehdä vielä ensiyönäkin. Kuuvettä voi käyttää vaikka rituaalijuomana, puhdistautumiseen, vesimagiaan, puutarhassa, sitä voi tarjota jumaluuksille ym. Muista hakea ladattavat ajoissa pois, ettei auringonvalo sotke energioita. Itselläni kuuvettä valmistui nyt ruskeisiin lasipulloihin, mutta muunkin väriset lasipullot/-purkit käyvät. Sininen olisi sopivin, mutta ei nyt taida itseltäni ainakaan löytyä. Jos käytät hanavettä ja aiot nauttia vettä sisäisesti, ota huomioon veden säilyvyys ja että säilytät sitä viileässä. Kuuvettä tulee säilyttää suojassa auringonvalolta.



Nyt latauksessa olivat akaattilevyt, koska ne lataavat muita kiviä, labradoriitti, enkelikivi, ruusukvartsit, vuorikristallit ja ametistit. Taitaa mukana olla yksi savukvartsikin. Ametistit latautuvat tuon ametisti-tuikkukynttilän kolossa.


Kuunvaloon ei kannata viedä sellaisia kiviä/kristalleja, jotka ovat energioiltaan sopivampia auringonvalolle. Tällaisesta esimerkkinä vaikkapa sitriini. Itse en ole ihan varma tuosta savukvartsista, täytyisi hankkia kirja kivien maagisista ominaisuuksista.


edit 13.6.2014: lisää kuuvettä


Mitäs olette valmistaneet/ladanneet kuunvalossa, tai aiotte laittaa ensiyöksi? 

torstai 5. kesäkuuta 2014

Familiarit apulaisina

Tämä postaus kiinnostanee eniten eläinrakkaita ihmisiä, ja etenkin heitä, jotka harjoittavat magiaa ja haluavat siihen apuvoimia eläinkumppanin muodossa.

Nettimeemikuva


Kaikki tavalliset lemmikit eivät ole familiareja. Mikä sitten on familiari? Eläinmagiaa käsittelevä kirja Animal magick by D. J. Conway määrittelee ne (oman suomennustaitoni mukaan) näin: tarkasti tutustunut, läheinen liittolainen tai seuralainen, henkiolento, joka usein ruumiillistunut eläimeksi, ottaa osaa ja avustaa tai suojelee henkilöä. Useimmille ihmisille familiari on noidan seuralainen, pieni eläin joka auttaa noitaa magiassa, kuten kissa, koira, fretti, konna, käärme, jotkut linnut.

Sinun ei tarvitse olla noita "omistaaksesi" familiarin. Niihin ei tarvitse edes uskoa, silti sinulla voi sellainen olla. Sinulla voi olla kotona oma familiari lemmikkisi muodossa. Familiarit ovat hyviä kommunikoimaan telepaattisesti, ja herkät ihmiset vastaanottavat tällaisia viestejä niiltä.
Sinulla voi olla jopa astraalifamiliari. Se voi ilmetä suurena kiinnostuneisuutenasi jotakin/joitakin luontokappaletta kohtaan, jonka kanssa on normaalisti mahdoton olla muuten kontaktissa. Tällainen astraalifamiliari voi olla myös myyttinen olento, esimerkiksi lohikäärme, feeniks tai yksisarvinen.
Laitoin tuon "omistaa" lainausmerkkeihin, koska familiaria ei voi koskaan oikeasti omistaa. Voit nauttia sen seurasta, kommunikoida sen kanssa ja rakastaa sitä, mutta et voi omistaa sitä/niitä.

Hullunhauska Vauliina, oma pallero


Niitä on neljänlaisia tyypeiltään. Ensimmäinen tyyppi ovat fyysiset otukset, jotka asuvat kanssasi ja ovat hyvissä väleissä ihmiseensä, näitä kutsutaan yleensä lemmikeiksi.
Toinen tyyppi ovat astraaliolennot, jotka hakeutuvat ihmisen värähtelyalueelle tarkoituksenaan auttaa tätä. Tämäntyyppistä familiaria voi vetää voimakkaasti puoleensa tykkäämällä jostakin lajista, jota et voi muutoin "omistaa" elämässäsi, esim. allergian vuoksi, tai jos eläin on vaarallinen tms. Tällainen familiari voi myös ilmestyä tietyn tarpeen vuoksi ihmisen elämään. Edesmenneet lemmikit palaavat usein tässä roolissa.
Kolmas tyyppi ovat elementaalihenget (elemental spirit). Rituaalimagian harjoittajat ja noidat kutsuvat usein elementaalin asuttamaan tiettyä esinettä, kuten talismaania, patsasta, korua tai kristallia. Lampun tai sormuksen henki kuuluvat tähän kategoriaan.
Neljäs tyyppi ovat (en osannut suomentaa tätä: discarnate human being, osaisiko joku kääntää?) tai jonkun kuolleen henki. Nämä eivät ole suositeltavia käyttää, koska voivat olla ongelmallisia. Niistä eroon pääseminen voi olla paljon vaikeampaa kuin niiden kutsuminen. Jotkut kutsuvat näitä discarnate henkiä suojelusenkeleiksi.

Familiarit suojelevat ja auttavat ihmistään. Eläimet ovat myös hyviä parantajia. Mikään ei ole familiaria parempi maagisen voiman kasvattaja. Kasvatettu energia vetää niitä puoleensa kuin magneetti. (Tarkoitettiinkohan tällä kasvatetulla energialla energian nostatusta, augmenting magickal power, anyone?) Hyvä familiari kertoo käyätkö oikeanlaista maagista menetelmää. Jos et, niin otus häiritsee sinua, kunnes kiinnität siihen huomiota. Usein vain halutun lopputuloksen näkökulman hienosäätö auttaa palauttamaan sen avuliaisuuden.

Nettimeemikuva


Familiarin "omistamisessa" ei ole mitään pahaa, vaikka ei-pakanat eivät usein ymmärrä tällaista kumppanuutta ja työskentelyä familiarin kanssa, ja saattavat pelätä koko asiaa.

Familiarin houkuttelu. Voit myös houkutella familiaria elämääsi. Tähän on kaksi tapaa: tietoinen ja alitajuinen. Tietoisesti voit tarkoituksella valita tietyn lajin, joka sinua kiinnostaa. Voit päästä alkuun keräämällä eläimestä kuvia, patsaita, mitä ikinä kyseiseen lajiin liittyvää, sekä ottaa selvää sen tavoista ja ominaisuuksista. Ole avoin kumppanuudelle ja pyydä sitä elämääsi. Tämän asian suhteen on oltava kärsivällinen.
Joskus familiarisi voi olla sellainen eläin/olento, jota et haluaisi kumppaniksi. Joskus taas ihminen ei voi sopeutua fyysiseen eläimeen, joten familiari ilmaantuu astraalina. Ne tulevat värähtelyalueellemme, koska alitajuisesti haluamme olla sellaisen lähellä, tai koska tarvitsemme kyseisen familiarin kuria ja opetusta. Nämä olennot voivat olla astraalivastineita oikeille fyysisille eläimille, tai ne voivat olla mytologisia olentoja (kuten jo mainitsinkin). Ihmisillä, etenkin magiaa harjoittavilla, on usein sekä fyysinen että astraalinen familiari. Nämä voivat olla samaa lajia, mutta useimmiten astraalifamiliari on sellainen, joka ei voi olla luonamme fyysisesti.

Millainen tahansa familiarisi onkaan, ole tietoinen, että se valitsee sinut, eikä toisinpäin. Todennäköisesti vedät puoleesi aikanaan laajan lajikirjon, etenkin jos harjoitat paljon rituaaleja ja magiaa. Familiarit tulevat avuksesi milloin kutakin tarvitaan. Tärkeimpiä ominaisuuksiasi kun tahdot familiarin apua ovat: kärsivällisyys, määrätietoisuus, tahto oppia uusia asioita, ja olla ystävällinen ja rakastava.

Kuusamon suurpetokeskuksen ilves


Ylläoleva teksti siis referoituna alussa mainitusta kirjasta. Koska tämän alan sanasto ei ole hallussani kaikilta osin, eikä aina sanakirjatkaan tuo apua, pieniä käännöskukkasia saattaa esiintyä. Itse olen aika vähän tutustunut familiareihin, mutta ihan selkeästi muutamat lajit tuovat ikäänkuin itseään tykö. Yksi on ilves, tällähetkellä kaikkein voimakkaimmin kissojen lisäksi. Ilves on kulkenut mukanani jo monta vuotta. Vai sekoitanko tässä nyt voimaeläimet ja familiarit keskenään..? Omasta mielestäni niiden tarkoitukset menevät käsi-kädessä, tai ovat aikalailla samanlaisia, saa korjata mikäli joku tietää näiden eron. Ehkä tuokin asia selviää luettuani kirjan loppuun. No, joka tapauksessa ilves viehättää minua siksi, kun se on niin kissamainen, mutta villi. Ihan kaikki kissaeläimet eivät vetoa minuun muita eläimiä enempää, mutta ilves kyllä. Jotenkin siihen aina kiinnittyy joka paikassa huomio. Juuri ostin suuren ruutuvihon, ja ensimmäisenä noista WWF:n eläinaiheisista oli ilveskuvainen. Noin niinkuin yhtenä ja tuoreimpana esimerkkinä. Mitään patsaita en keräile.

Nettimeemikuva


Kerran tein iltaohjelmana kouluviikolle sellaisen voimaeläinnumeron. Akartelin (lähinnä Suomen luonnossa asuvien) voimaeläinten kuvia, ja liimasin kääntöpuolelle lapun sen ominaisuuksista. Tein kutakin eläintä kaksi tai kolme kappaletta (muistaakseni kaksi, en muista enää niin varmasti). Sitten eläimet pussiin sekaisin, ja ensin jokainen sai nostaa yhden eläimen. Meidän ope nosti esiin saukon. Saukko on luonto-ohjaajien tunnuseläin, ja opettaja tykkää siitä muutenkin kovin. Aikaisemmin sähköpostissa, ennen kuin olin sen kummemmin avannut minkälainen tehtävä on, hän kysyi saako hän olla saukko :) Yksi luokkakavereista oli paljon tekemisissä hevosten kanssa, ja hänelle tuli heti kaksi hevosta yhdellä nostolla. Kaikki sai vielä nostaa toisenkin eläimen, jolloin itselleni tuli se ilves (en muista enää mikä ensimmäinen oli). Muitakin sellaisia ilmeisen sopivia oli, mutta nuo jäi parhaiten mieleen. Ainahan familiari/voimaeläin ei heti aukea, että miksi juuri se eläin tuli itselle.

Kuvattu Kuusamon suurpetokeskuksella


Tällaisia mietteitä tällä kertaa. Kirjoittakaa kommentteihin, jos on korjattavaa tekstin suhteen, ja mielelläni kuulisin muiden kokemuksia eläinkumppaneista.