Koiruoholöytö

Käväisin tänään asioilla kaupungissa, ja pikaostoksilla paikallisessa ekokaupassa. Tänä kesänä itseltäni jäi nokkoset keräämättä ja kuivattamatta, joten ostin nokkosteetä pitämään rauta-arvojani kunnossa. Ostin myös kuivattua laventelia ja koiruohoa. Olin lievästi yllättynyt kun näin koiruohopussin kaupan hyllyllä, eipä ole aikaisemmin missään tullut vastaan.

Koiruoho eli mali 

Koiruoho eli Mali Artemisia absinthium (ruots. malört, engl. wormwood) näyttää sopivan kuivattuna teeaineeksi. Mali sisältää myrkyllistä tujonia, joka ei kuitenkaan ole vesiliukoista, eli siksi voi käyttää teehen. Malia käytetään alkoholien (Absintti, Vermutti) maustamiseen, mutta suurina annoksina se aiheuttaa elimistöön myrkytystilan. Tinktuuroita, eli alkoholiuutoksia voi käyttää ulkoisesti mm. ruhjeisiin. Malia on myös joissakin antiseptisissä voiteissa, joita käytetään ihoärsytykseen, ruhjeisiin, sekä reuma- ja hermokipuihin. Aikaisemmin sitä on käytetty moniin vaivoihin, kuten matojen häätämiseen elimistöstä, nykyisin voidaan käyttää tähän tarkoitukseen eläimille. Myös koiden häätöön on käytetty. Älä istuta omassa puutarhassa malia fenkolin, kuminan, salvian tai aniksen lähelle, koska se estää niiden kasvua.

Malia voi olla myös ruuissa, virvoitusjuomissa, saippuoissa, pesuaineissa ja hajuvesissä. Se elvyttää verenkiertoa, lievittää reumavaivoja ja hyönteisten pistoja, parantaa haavoja ja ruokahalua, ja tekee kuukautiset säännöllisemmiksi.

Magiassa kasvia käytetään mm. selvänäköisyys-, astraalimatkailu- ja suojelutarkoituksiin. Se poistaa negatiivisuutta. Astrologinen vastaavuus: Mars. Elementit: ilma, maskuliinisuus, kuuma. Jumalattaret: Diana, Isis, Iris, Artemis.

Varoitukset: Ei raskaana oleville, imettäville, eikä lapsille. Saattaa aiheuttaa kosketusallergiaa. Suurina annoksina käytettynä malin sisältämä tujoni aiheuttaa levottomuutta, pyörrytystä, sekavuutta, näkö- ja kuulohäiriöitä, oksentelua, maha- ja suolistokramppeja, kouristuksia, henkisiä häiriöitä ja pahimmassa tapauksessa halvauksia, aivovaurioita ja jopa kuoleman. Älä polta suitsukkeena sisätiloissa.

Teetä, yrttejä, tuikkukivi ja luonnonkosmetiikkanäytteitä

Lihansyöjäkasvi ja ametistinen tuikkukippo

Kirpputorilta löytyi tuollainen kaunis ametistialusta tuikulle. Takana on meidän kodin uusi kasvitulokas, Sarracenia lihansyöjäkasvi. Nätti! Ja voi sitä järkytystä kun yöllä uneen saakka kuulin kauhean rouskaisun! Kissa P....le! Tuo meidän karvatti tykkää rouskia mun kaikki kasvit. Täytynee sijoittaa tuo yläilmoihin kukkahäkkiin, kuolleen kukan tilalle. Nyt on tuossa korkeimmassa tötterössä kisulaisen hampaidenjäljet >.<

Sarracenian tötteröt

Yhtenä koulutehtävänä oli valmistaa jokin kivituote, joka voisi olla vaikka pieni matkamuistoesine. Värkkäilin sitten riimut vanhemman futharkin mukaan, mutta lisäsin vielä tyhjän riimun mukaan, koska silläkin on oma merkityksensä. Kaikissa riimuseteissä tyhjää riimua ei ole mukana. Olen kerännyt nuo kivet joskus lapsen kanssa Kuusamosta, ja raahannut niitä mukanani kymmenisen vuotta muutosta toiseen (noo, pieniä kiviä..) Alunperinkin ne on kerätty riimutarkoitukseen, vasta nyt sain toteutettua. Mikäs kiire tässä :D Kuvista ei ehkä oikein välity tuo kokoluokka, mutta pienimmät kivet on melkoisen pieniä, eikä suurimmatkaan mitään isoja ole. Tuo pikku kirjanenkin on sellainen kämmenelle sopivan kokoinen. Tein myös mokkapussukan kivien säilyttämistä varten. Tuo on niin pieni ja kevyt setti, että kulkee helposti vaikka laukussa tai matkalla mukana. Sivellin oli vähän suuri, joten maailman tasaisinta jälkeä en saanut tehtyä, enkä laimentanut maaliakaan. 

Tyr:in riimuperhe

Vanhempi futhark

Syksy

Hyvää syksyn jatkoa ja Samhainin odottelua! <3

Syyspäiväntasaus / Mabon

Tästä aiheesta en nyt jaksa oikein kirjoitella läheisen ihmisen poismenon johdosta. Mutta hyvää toista sadonkorjuujuhlaa kaikille.

<3

Suoretkeilyä

Pelkäsin aikaisemmin soita enemmän kuin mitään muita mahdollisia retkeilymaastoja. Opintoihini liittyvä retkeilyviikko kahdesti vuodessa on hälventänyt suopelkoani huomattavasti. Retkeilyviikot vietämme aina Salamajärven kansallispuistossa, joka on suurelta osin suoluontoa. Pitkoksilla kulkeminen minua ei pelota, mutta heti kun reitti menee niiden ulkopuolelle suon päälle, niin alkaa vähän jännittämään, ei kuitenkaan enää pelottamaan. Aluksi turvallisuudentunteen toi yhdessä ryhmän kanssa suolla kulkeminen, mutta halusin päästä suopelostani, ja lähdin yksinkin suolle kävelemään.

Saapas jumissa ojassa

Koskaan en ole vajonnut suohon niin syvälle, että ei olisi matala Haisaappaan varsi riittänyt. Kumisaappaat on kyllä juuttuneet suohon, mutta olen saanut ne kiskottua irti. Koitan aina välttää kosteimmat paikat, eli esimerkiksi nevalla koitan aina astua heinä- ja varputuppojen kohtiin, silloin upottaa vähemmän. En ole koskaan mennyt suuren suoalueen yli, vaan aina pienemmän, ja lähellä suon reunaa, jossa on kuivempaa. Suosittelen lämpimästi suokävelyä, eli riisutaan kumisaappaat ja sukat pois, kääritään lahkeet ylös ja sitten vain ylittämään jotakin pienehköä suoaluetta. On aikamoinen tunne, kun karheat varvut kuorivat jalkapohjia, ja jääkylmä suovesi saa veren kiertämään, jälkeenpäin jalkoihin tulee ihana lämmön tunne. Suolla tulee kävellä varovasti, varsinkin jos kävelee ilman kenkiä. Suossa on usein näkymättömissä sammalen seassa upoksissa olevia kaatuneita, tai läheltä juurta katkenneita puita, joiden tynkäosat törröttävät vaarallisesti näkymättömissä, tällaisiin ei ole mukavaa satuttaa jalkaansa. Verkkainen kävelyvauhti auttaa ainakin osittain. Vaihtosukat kannattaa pitää mukana, samoin pari muovipussia siltä varalta, että saapas kastuu sisältä.

Lautakodanräme on keskustastaan nevamainen

Joku on juuri ylittänyt nevan paljain jaloin ;)

Sysilammen lähistöltä (tätä ei ylitetty)