Pelkäsin aikaisemmin soita enemmän kuin mitään muita mahdollisia retkeilymaastoja. Opintoihini liittyvä retkeilyviikko kahdesti vuodessa on hälventänyt suopelkoani huomattavasti. Retkeilyviikot vietämme aina Salamajärven kansallispuistossa, joka on suurelta osin suoluontoa. Pitkoksilla kulkeminen minua ei pelota, mutta heti kun reitti menee niiden ulkopuolelle suon päälle, niin alkaa vähän jännittämään, ei kuitenkaan enää pelottamaan. Aluksi turvallisuudentunteen toi yhdessä ryhmän kanssa suolla kulkeminen, mutta halusin päästä suopelostani, ja lähdin yksinkin suolle kävelemään.
 |
| Saapas jumissa ojassa |
Koskaan en ole vajonnut suohon niin syvälle, että ei olisi matala Haisaappaan varsi riittänyt. Kumisaappaat on kyllä juuttuneet suohon, mutta olen saanut ne kiskottua irti. Koitan aina välttää kosteimmat paikat, eli esimerkiksi nevalla koitan aina astua heinä- ja varputuppojen kohtiin, silloin upottaa vähemmän. En ole koskaan mennyt suuren suoalueen yli, vaan aina pienemmän, ja lähellä suon reunaa, jossa on kuivempaa. Suosittelen lämpimästi suokävelyä, eli riisutaan kumisaappaat ja sukat pois, kääritään lahkeet ylös ja sitten vain ylittämään jotakin pienehköä suoaluetta. On aikamoinen tunne, kun karheat varvut kuorivat jalkapohjia, ja jääkylmä suovesi saa veren kiertämään, jälkeenpäin jalkoihin tulee ihana lämmön tunne. Suolla tulee kävellä varovasti, varsinkin jos kävelee ilman kenkiä. Suossa on usein näkymättömissä sammalen seassa upoksissa olevia kaatuneita, tai läheltä juurta katkenneita puita, joiden tynkäosat törröttävät vaarallisesti näkymättömissä, tällaisiin ei ole mukavaa satuttaa jalkaansa. Verkkainen kävelyvauhti auttaa ainakin osittain. Vaihtosukat kannattaa pitää mukana, samoin pari muovipussia siltä varalta, että saapas kastuu sisältä.
 |
| Lautakodanräme on keskustastaan nevamainen |
 |
| Joku on juuri ylittänyt nevan paljain jaloin ;) |
 |
| Sysilammen lähistöltä (tätä ei ylitetty) |
Mistäköhän sinulle on tullut suopelko? Minä olen aina rakastanut soita, suon tunnelma on jotain sellaista jota ei missään muualla ole. Suonsilmiäkin on yleensä vain todella, todella suurilla soilla ja vain niiden keskivaiheilla. Vaikka upottavaan kohtaan saapas vähän vajoaakin niin ei se ole sen vaarallisempaa kuin se että jalka uppoaisi vaikka meressä kahlaillessa mutaiselle alueelle.
VastaaPoistaOlin juuri tänään suolla :) Ja eilen :) Nyt on karpalo-aika joten poiminnan merkeissä saan olla suolla kaiket päivät. Kiitos suokävelyvinkistä, aivot ovat joskus niin paikalleejunmahtaneet ettei minulle ole tullut tuollainen mieleenikään vaikka muuten kävelen usein ilman kenkiä.
Varmaan jo ihan lapsuudesta, kun lähdettiin pieninä ilman lupaa ja ilman vanhempia läheiseen suon tyyppiseen maastoon, ja yksi pikkuisista sinne vähän sitten mulahti. Ei kuitenkaan käynyt vaatteiden kastumista pahempaa. Sen jälkeen vanhemmat varmaan pelottelivat suonsilmäkkeillä. Aikuisempana sitten kammottaa se, jos juuttuu kummatkin kumisaappaat tiukasti suohon. Tuskin sinne suonsilmäkkeeseenkään uppoaisi, vaikka vahingossa sellaiseen astuisikin. Ainakaan uimataitoinen. Tosin itseäni kammottaa se, että jos sinne juuttuu jotenkin tiukasti, niinkuin joskus saapas juuttuu. Lapsena kun oli aina ulkona, niin oli kaikki luonnossa tuttua, paitsi se suo jäi kummittelemaan, vaikka olenkin vanhempien kanssa käynyt hillastamassa. Aikuisena sitä on tullut vieraannuttua luonnosta, vasta viimevuosina olen tätä yhteyttä alkanut etsimään uudelleen, ja huomaan monien asioiden luonnossa pelottavan (ampiaiset, käärmeet, karhut, jäälle meno, suot..) Siksi pidän niin erityisesti nykyisistä opinnoistani, kun voi hälventää omia pelkojaan turvallisessa ympäristössä ryhmän kanssa.
VastaaPoistaSuokävely on kyllä melkoinen kokemus! Saattaa aluksi joitakin hieman järkyttääkin, mutta kun vain rohkaistuu kokeilemaan, vaikka edes lyhyen matkan, niin varmasti se jälkitunne on mukava :)
Kiva kirjoitus! Itseäni on suo hieman pelottavalla tavalla kiehtonut lapsuudesta saakka, pelottelu varmaan. Noin 5 vuotta sitten rohkaistuin suolle ja nykyään käyn toukokuusta syyskuuhun suolla melkein viikoittain. Aina ei ole kumisaappaan varsi riittänyt, mutta alkuharmituksen jälkeen varpaiden välissä litisevä vesikin tuntuu osalta nautintoa.
VastaaPoistaVarsinkin, jos on saappaassa pehmoiset kastumista kestävät geelipohjalliset <3 niin ei sisäpuolelta märkä saapas ole niin kamala juttu :)
VastaaPoistaKävin eilen suolla etsimässä lakkoja ja melkein ensi askelilla humpsahdin vyötäröä myöten suonsilmään. Kylmä kylpy ja säikähdys, mutta ei sen kummempaa. Saipahan kunnon jalkahoidon, kun vesi hölskyi kumppareissa 3 tuntia. Lakkoja ei löytynyt, mutta mieli lepäsi ja kunto koheni.
VastaaPoista