keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Mihinkäs sitä jäinkään?

Nimittäin Inner Temple of Witchcraft -kirjan harjoituksissa. Siitä on kulunut jo lähes vuosi (lokakuussa taisin nämä aloittaa, eli vielä olisi vähän aikaa edetä), enkä ole ensimmäisistä harjoituksista edennyt yhtään. Tiedonhankinnankin kanssa on koko vuoden ollut vähän niin ja näin. Nyt keväämmällä on energia vähän lisääntynyt, ja taas on ollut kiinnostusta näihin asioihin. Aika pitkälti mun vähät energiat on mennyt opiskeluun ja työssäoppimisiin. Hieman jo tunnen itseäni voimavarojen suhteen siinä mielessä, kun arvelin edellisessä ITW-postauksessa, että en vuodessa tule tekemään kirjan harjoituksia ja asioiden omaksumista. Mutta kuten silloinkin sanottua, ehkä hiljaa hyvä tulee. Ei ole mitään mieltä väsyneenä ja/tai kiireellä yrittää ymmärtää tällaisia asioita. Ja vaikka olen luonteeltani nyt-heti-tyyppinen kun jostakin innostun, niin näiden noituus-/magia-asioiden kanssa mulla on kärsivällisyyttä varmaan loputtomiin. Tiedän, että oppiminen ei lopu "koskaan" (silläkään saralla).
Toinen asia, jonka suhteen olen malttanut mieleni, on oman rummun valmistaminen. Siihen olisi ollut jo joitakin kertoja tilaisuus, mutta aina on ollut joku este, ja olen ajatellut odottavani kärsivällisesti sitä oikeaa aikaa oman rummun valmistamiselle.

Miksi sitten ITW-harjoitukset keskeytyivät aikanaan, muunkin kuin ammattiin opiskelun vuoksi (luontoalaa kun opiskelen, niin nämä käyvät kyllä siinä mielessä hyvin opiskeltavaksi rinnakkain, omasta mielestäni)? Yksi oli se, että joihinkin harjoituksiin tarvitsi kaverin, eikä sellaista tilaisuutta tullut, että harjoitusten tekemiseen olisi löytynyt joku sopiva aika. Toisaalta en kauheasti halunnut edetä harjoituksissa, ennenkuin ensimmäiset on tehty. Sitten tuli työssäoppimiset, eikä jaksamista enää riittänyt oikein muuhun. Silloin on parempi siirtää tällaisten ei-niin-tiukkaan-aikatauluun sidottujen asioiden opiskelu ja harjoittaminen parempaan hetkeen tuonnemmaksi. Tilanne on yhä sama, eipä mulla ole vieläkään sellaista ystävää, että voisin vaan soittaa että tuletko avustamaan näissä harjoituksissa, että pääsen eteenpäin, tai jonka luo voisin itse mennä asioita harjoittelemaan. Tai sellaisia ystäviä on, mutta ei sellaista sopivaa hetkeä rauhassa niitä tehdä. Mutta tässä odotellessa sopivaa hetkeä aion aloittaa uudelleen tuon kirjan lukemisen alusta, koska en muista paljoakaan siitä, mistä siinä kerrottiin. Voisi tietenkin olla fiksua tehdä jonkinlaisia muistiinpanoja, katsotaan nyt mihinkä päädyn.

Tuossa pöydällä olisi muutama (!) vino pinomuutakin mielenkiintoista luettavaa, mutta pääasiassa englanninkielisenä, joten niihin ei tule tartuttua yhtä helposti kuin kotimaiseen kirjallisuuteen. Uusi pakanakirjatilauskin on vetämässä taas. Onhan tuossa pöydällä vielä tilaa.. hetken :D Kuitenkin on tarkoitus alkaa purkamaan myös noita lukemattomien kirjojen kasoja tässä samalla. Toivottavasti suunnitelma pitää :)

Kysyisin teiltä, jotka tätä blogia luette, että jaksatteko puuhailla noituuden/magian kanssa aina tasaisesti pitkin vuotta ja opiskella uusia asioita, vai iskeekö joskus väsymys näiden asioiden suhteen? Millä selätätte väsymyksen, vai odotatteko suosiolla parempaa ajankohtaa?

Edit: Koittakaa kestää kansikuvaa, on näköjään karmeen huonolaatuinen. Täytyy koittaa saisinko siihen aikaiseksi jossain vaiheessa hyvälaatuisen kuvan, tai edes tuota paremman. Mitenkäs uppoaa tällainen raikkaampi ulkoasu muuten?

8 kommenttia:

  1. Mulla on vähän sama ongelma tuon Inner Temple of Witchcraftin harjotusten kanssa. Muutaman olen niistä saanut tehtyä, mutta jossain vaiheessa se jäi. Ja kirjakin on edelleen kesken. Nyt kun loma alkoi, niin on enemmän aikaa keskittyä harjoituksiin yms. Toki mä pitkin vuotta olen lukenut yms, mutta tuon kirjan harjotukset on jäänyt.
    Eli et ole ainoa, jolla väsymys välillä ottaa vallan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vissiin aika usein asiat menee vähän sykleittäin elämässä, joten ilmankos sitten tuokin on yksi niistä asioista.

      Poista
  2. Kyllä ainakin mulla on koko wiccalaisena olemisen ajan ollut niin, että on kausia jolloin tulee tehneeksi hirveesti ja sitten kausia, jolloin ei lähes ollenkaan. Suurimmat innostuksen puuskat lienevät olleen silloin kun löysin wiccan, silloin kun perustin blogini ja nyt on kans menossa yksi innostuksen puuska.

    En katso sitä väsymystä selättäneeni millään, odottelin vaan parempaa ajankohtaa. Nyt kun kuuluu coveniin, niin se kyllä tuo yllättävästi ryhtiä touhuun. Siinä missä ennen vastasi vain itselleen, on nyt vastuussa myös muille, joten sitä tulee sitten pakottaneeksi itsensä tekemään sovitut jutut vaikka olisi väsynytkin.

    Wiccan kanssa on vähän sama kuin liikunnan. Aloittaminen (siis tässä tapauksessa minkä tahansa wiccajutun) voi olla vaikeaa, mutta koskaan ei kadu, että tuli tehneeksi :)

    ~ Tuulikki ~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olet löytänyt covenin! :) Pystytkö kertomaan siitä jossain vaiheessa jotakin? Ihan vaika yleisellä tasolla, ei tietenkään mitään sellaista, mitä ei suoda kerrottavan.

      Aloittaminen on aina ollut mun kompastuskivi (yksi niistä).

      Poista
  3. Kyllähän ne mielenkiinnon kohteet vaihtelee aina, ja ei ihan joka kuukausi tule opiskeltua uutta wiccaan/magiaan liittyvää, mutta silti jumaluudet on aina arjessa ja sydämessä mukana. Välillähän pieni tauko auttaa siinä että ehtii jäsentämään aiemmin opittua tietoa :) Käytännön harjoittelua ei silti kannata kauhean pitkäksi aikaa jättää, sillä kynnys kasvaa joka kerta sitä korkeammaksi..

    VastaaPoista
  4. Voi kökkö tätä mun konetta, taas hävisi kommenttini, kai tämä on jotenkin rikki tai yhteys on huono tai mitä nyt onkaan, mur. Kirjoitin siis, että en ihan kokonaan ole näitä noituuksia hylännyt talvenkaan aikana, vaikka en harjoitella ole jaksanutkaan, enkä oikeastaan lukeakaan mitään, niin olen kuitenkin ollut työssäoppimassa luonnontuotteiden parissa, ja olihan siinä vielä kouluviikkojakin talvella, eli luonnossa oloa. Lisäksi teen usein niin, että jos en muuta jaksa, niin kerään itselleni Pinterestiin ja koneelle ideakuvia inspiraatioksi. Se se vasta mukavaa onkin, ja tuntee edes jotenkin olevansa näissä asioissa kiinni.

    VastaaPoista
  5. Pidän luontokuvista, ja eläinkuvista. Ei kannata selittää mitä ei ole tehnyt tai mikset, minua kiinnostaa vain kaikki muu mitä kirjoitat. Olen itse nähnyt unta rummusta, se pakottaa joskus ajatuksissani. Kerrothan sitten aikeistasi sen suhteen, kaikki suunnittelu ja muut vaiheet. Olen aina kiinnostunut myös kivijutuistasi. T. Kokko

    VastaaPoista
  6. Lähinnä tuo selittäminen jäsentää asiaa itselleni, eli oikeastaan selitän asioita tällä tavoin itsellenikin. Sitä tulee joskus purettua sellaisiakin asioita, joilla ei oikeastaan muille olekaan väliä :) Kyllä kun rummun valmistamisen aika tulee, niin kerron siitä prosessista niin hyvin kuin osaan :)

    VastaaPoista