Olen jo jonkin aikaa harkinnut tämän aihepiirin blogin perustamista, ja nyt tarve kirjoittaa ja jakaa asioita kasvoi niin, että sain perustettua tämän blogin. Osa aiheista on tuttuja jo edesmenneestä blogistani. Haluan pitää tämän blogin hieman selkeämmin luonnon ja pakanallisten asioiden ympärillä, ettei tulisi niin hirmuisen sillisalaatti, mutta itseni tuntien sillisalaatiksi tämä saattaa muodostua :D Syy tähän saattaa olla sellainen, että ajatuksenjuoksuni on paikoin hyvin rönsyilevää, ja se että asiat elämässäni menevät selkeissä jaksoissa. Joskus kiinnostaa eniten liikunnallinen ja terveellinen elämäntapa, joskus lukeminen, neulominen ja koto-oloilu, joskus luontoon meneminen jne. En ole ollenkaan sellainen tehopakkaus, että aina jaksaisin tasaisesti vähän kaikenlaisten asioiden parissa puuhastella. Nyt ovat luontoasiat vahvasti läsnä, noitailut ja siihen liittyvien taitojen opiskelu ja opettelu mielekästä ja aika tuntuu taas sopivalta niille asioille. Jotenkin kaipaan keskusteluyhteyttä samanhenkisten ihmisten kanssa, kun omassa lähipiirissä ei ihan samanlaisia asioita kukaan ole jakamassa. Onneksi muutama pakanallinen ystävä kumminkin, joiden kanssa keskustella pakana-asioista.
Pakanallinen elämänkatsomukseni avautui ystäväni alkuun tuuppaamana, hän hellästi tuuppasi wiccan suuntaan, kymmenisen vuotta sitten. Tätä ennen en ollut kuullutkaan mitään wiccasta (tai ehkä jotain, niitä vääriä ennakkokäsityksiä) enkä muistakaan luonnonuskonnoista, ja oli kyllä helpottavaa tutustua wiccalaiseen maailmankuvaan, koska noihin aikoihin alkoi kristillinen "kaulapanta" tuntumaan liian kireältä. Muistan kuinka ystäväni kanssa istuttiin nettikahviloissa, kirjastossa ja kaikkialla, missä pääsi netin ääreen, ja kirjoitimme wiccasta käsin(!) tietoa vihkoihin. Joskus tulostettiin joitakin sivuja. Oi niitä aikoja, kun juuri kenelläkään tutulla ei ollut nettiä kotona. Silloin hankin ensimmäiset wiccakirjani, ne suomennetut parit perusteokset.
Paikkakunnan vaihdon jälkeen jouduin hyvin kauaksi tuosta ystävästäni, ja pikkuhiljaa wiccan tutkiminen jäi vähemmälle ja vähemmälle (kun ei ollut sitä nettiäkään). Ajatuksen tasolla tiesin tulleeni omanlaisteni pariin, mutta käytännössä en jaksanut jatkaa asioiden opiskelua. Minun "vuosi ja yksi päivä" piteni jotakuinkin muotoon "kymmenen vuotta ja jokunen päivä tai kuukausi, ei se oo niin justiinsa". Tosin tässä jo useampana vuotena olen jotenkin löyhästi aktivoitunut jälleen wiccan ja noituuden, tai ylipäätään pakanuuden ja luonnonuskontojen tutkimiselle ja opiskelulle, ja olen tänä aikana kerännyt itselleni sähköistä BoSia, tarkoituksena sieltä aikanaan kirjoitella omaan kirjaan ne tärkeimmät asiat (oma BoS aloitettu 10 vuotta sitten, mutta aika tyhjä on vieläkin). Jumalista senverran, että en ajattele olevan persoonallisia jumalia, vaan jonkinlainen ylempi energia, joka on kaikkialla. Toki ymmärrän ajattelun jumalista/jumalattarista jumaluuden eri puolina, mutta itse en ainakaan tässä vaiheessa erittele, enkä nimeä niitä.
Se täytynee vielä mainita, että olin kyllä jo lapsena kiinnostunut noidista ja noituudesta, keijuista ym. Ensimmäiset piirustukseni olivat keijuja, ja ajattelin keijujen asuvan lumihangen sulaessa niissä pitsimäisissä jääkerroksissa :D En kuitenkaan muista koskaan nähneeni keijuja tai muitakaan luonnonhenkiä. Toisen puolen sukuni perintönä omaan vahvan intuition ja ajoittaisen enneunien näkemisen lahjan. Suvussa kerrotaan olleen noitanaisia: selvänäkijöitä, enneunien näkijöitä ja verenseisauttajia. Joillekin muillekin suvun jäsenille nämä asiat ovat periytyneet, mutta harmillisesti se on se osa sukua, jonka kanssa ei oikein tunneta.
Olen sitä ikäluokkaa, että lapsuudessani oltiin kaikki vapaa-aika ulkosalla. Silloin luontokin oli toinen koti, ainakin melkein. Olen ollut pienestä pitäen äärettömän eläinrakas, ja lapsena kannoin kotiini kaikki eläimet, jotka kiinni sain, mm. siilin, x määrä sammakoita, sammakonkutua, kerran haettiin kaverin kanssa koiranpennut vanhemmilta lupaa kysymättä. Onneksi en usein saanut kiinni luontokappaleita. Ehkä traumaattisin eläinmuistoni liittyy sellaiseen tapahtumaan, kun äiti vei minut pienenä jonnekin tivoliin(?), jossa oli näytteillä oikea norsu. Se seisoi pienessä näyttelykopissaan valtava kahle jalassa, ja minä itkin hihat märkänä, kun sillä oli se kahle, eikä se päässyt liikkumaan.
Olikohan tässä hyvä määrä avautumista näin alkajaisiksi.. Palaillaan! :)
Ihana blogi! Pitää ehdottomasti listätä tuonne oman blogini listaan :)
VastaaPoistaJa kuinka samanlaisia ajatuksia sulla onkaan, kuin mitä mullakin on ollut. Mulla on kans se, että en yleensä pysty satalasissa keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa, vaan ne kulkee aina kausittain. Joskus tosiaan enemmän keskittymistä wiccaan, joskus terveellisiin elämäntapoihin ja joskus olosuhteiden pakosta työhön. Yritän epätoivoisesti löytää jotain tasapainoa näiden kolmen välille :D (ja kyllä, minä kirjoitan aktiivisesti kahta blogia, koska wiccailut on pidettävä salassa tietyiltä ryhmiltä ja sitten se toinen blogi keskittyy pelkästään meikäläisen arkielämään ja painonhallintaan. On tuskaa, joskus aattelee, että olisi helpompaa kirjoittaa vain yhtä blogia)
Mä olen vähän huono (lue saamaton/laiska/aikaansaamaton) kommentoimaan muiden blogeja, mutta lukemassa käyn aina niitä, jotka mä olen linkittänyt omaankin blogiini. Enkä mä lisää sinne kuin hyviä blogeja, joita haluan suositella muillekin ^_^ Mutta yritän nyt rykäistä muutaman kommentin, kun kerrankin olen sisälle kirjautuneena.
Tsemppiä blogin pitämiseen, hyvältä vaikuttaa ja samanhenkisten ihmisten kirjoitusten lukemiseen ei kyllästy koskaan :)
Kiitoksia kovasti :) Pidän itseäni ihan vasta-alkajana, mutta toivottavasti tätä on kuitenkin mukava lueskella.
VastaaPoistaSen olen huomannut, kun seurailee wiccaa/ pakanuutta/ noituutta käsittelevien blogeja, että löytyy tosi paljon yhteistä monien kirjoittajien kanssa, vaikka yllämainitut asiat eivät mitenkään sinänsä ihmisiä luokittelekaan esim. automaattisesti eläinrakkaisiin ihmisiin tai vaikkapa sellaiseen, että kaikki viehättyvät poikkeuksellisen paljon kivistä (tai mistä ikinä..).