Kesätyö eläimien parissa

Mutta ihan ensiksi, ensimmäinen blogin seuraaja, tervetuloa! :)
Opiskelen itselleni uutta ammattia luontoalalla, ja kevään työssäoppiminen jatkuu vielä hetken aikaa. Tuola esittelyosuudessa kerroinkin jo olevani kovin eläinrakas, ja haaveena onkin ollut työskentely eläinten parissa. Nyt tilaisuuden tullen hainkin harjoittelemaan sellaiseen paikkaan, missä saan olla eläinten kanssa tekemisissä. Olen viihtynyt työssä hyvin, ainut stressaava haittatekijä on aurinkoallergiani, kun hirveässä helteessä täytyy pukeutua pitkähihaisiin ja -lahkeisiin vaatteisiin huiveineen, päähineineen ja aurinkolaseineen, sekä muistaa ja ehtiä laittaa aurinkovoidetta joka välissä. Aurinkovoide ei kuitenkaan estä aurinkoallergiaoireita :(

Työtehtäviini on kuulunut mm. eläinten juomahuoltoa, jätehuoltoa, joskus ruokintaa, kunnon tarkkailua, kesyttämistä ja eläinten tilojen ja asumusten siistimistä. On monia muitakin työtehtäviä, mutta tuossa yleisimmät eläimiin liittyvät työni. Paikka on avoinna vierailijoille, joten työhön kuuluu myös asiakaspalvelua. Tänä kesänä asukkeina on vuohia, lampaita, kaneja, possuja, vasikoita, poneja, koiria, ankkoja, kanoja ja kalkkunoita. Hyvin ollaan tultu tutuiksi eläinten kanssa, ja on mukava huomata, että ne tunnistavat tutuksi tyypiksi, vaikka olin välillä poissa hetken koulussa ja saikulla. Mukava on ollut myös huomata eläinten kasvavan ja muuttuvan rohkeammiksi ja tottuvan käsittelyyn ja hoitajiin.

Tässä vähän työkaverieläimiä:

Ankkavankat

Ankkalammessa

Kalkkunapari

Tipusia ootellaan

Kukko

Osa kanalaumaa

Kiinassa kävin

Mustat karitsat

Possujen päikkärit

Vuohi nauraa

Superkuuta(moa) odotellessa

Ajattelin laittaa näytille mitkä esineet itse laitan yöksi kuunvaloon latautumaan. Pääasiassa nyt latauksen saavat kivet, osa koruista, riimut ja tarotit. Kuten näkyy, niin ei ole vielä mitään isoja määriä välineistöä. Pikkuhiljaa keräilen kaikenlaista sitämukaa, mitä löytyy, ja mitä koen tarvitsevani. Kaikkea en edes varsinaisesti tarvitse, osa on vaan kauniita kiviä tai esineitä.

Täysikuuta odotellessa

Kivet

Kiviä, tarotit, pikkukirja mm. riimuista

Koruja, heiluri ja pentaakkeli

Kastanjariimut puumaljassa

Vähän saatan vielä laittaa lisää asioita saamaan superkuun energioita, mutta katsotaan nyt. Tuossakin on jo vähän liikaa kaikkea. Tätä ei taida moni ainakaan vielä lukea, mutta laittoiko joku omaa esineistöään kuunvaloon? Itse laitoin ihan vaan ikkunalle, katsotaan yöllä, vienkö joitakin terassille saakka. Osa pöydän välineistöstä ei ole kuvissa kuuta odottamassa, vaan pöydän vakiovarustelua, mm. kynttilä ja sammutin, vihreä öljylamppu ja yrtit. Tai yrtit ovat saamassa auringon valoa :D

Kesäpäivänseisaus

Vuoden pisimmän päivän eli kesäpäivänseisauksen (eng. Summer Solstice), Lithan aika lähenee. Itselleni aurinkoallergikkona tämä sapatti, tai ylipäätään koko vuodenaika ei ole niin mieluinen kuin muut sapatit ja vuodenajat, mutta se lienee ymmärrettävää. On kesäpäivänseisaus kumminkin luonnon kannalta minulle tärkeä ja merkityksellinen, koska suuri osa villiyrteistä ja muista kasveista on valmiita kerättäväksi. Ja toki pidän siitä, että on valoisaa, vihreää ja lämmintä (mutta vielä enemmän pidän siitä, kun on hämärää, viileää ja sumuista ;) En oikein tiedä voiko aurinkoallergiasta parantua, lääkäritkään eivät ole oikein osanneet kertoa paljon mitään valaisevaa aiheesta. Ehkä joskus, jos aurinko lakkaa puremasta minua, minäkin alan nauttimaan kesästä kunnolla.

Tälle vuodelle minulla ei vielä ole tarkkoja suunnitelmia Lithan vietolle, ehkä olen vaan kotosalla, jolloin käyn keräämässä nokkosen lehtiä, siankärsämöä ja ehkä joitakin muitakin yrttilöitä ja muita kasveja. Koivun lehdet ja pajun kuori houkuttelisi myös, en tosin vielä tiedä mistä niitä keräisi. Ehkä, jos juhannuksen aika menee jonkun tutun luona, jolla on metsää, niin asia hoituu sillä. Kerkkiäkin olisi hyvä saada pakastimeen, mutta en tiedä ovatko kaikki jo ylikasvaneita. Onneksi tuli keiteltyä kuusenkerkkäsiirapit pari viikkoa sitten. Tulevan viikonlopun ajalle sopivasti osuva täysikuu onkin nyt kiertoradallaan lähinnä maata, eli on ns. superkuu. Kivet ja kristallit, ynnä muut taikaesineet (mm. korut, amuletit, talismaanit) kannattaa ladata superkuun valossa. Kasvien ja yrttien sanotaan olevan voimakkaimmillaan täydenkuun aikaan. Lisää superkuun vaikutuksista täällä. Siinä voi sitten saman viikonlopun aikana juhlia sekä sapattia, että esbatia oikein superkuun kera! :) Ja ottakaahan valokuvia ihanasta kuusta.

Olen tässä kevään ja alkukesän aikana kerännyt kirpputoreilta kauniita pieniä lasisia purkkeja ja pulloja, ja ajattelin niihin tehdä vielä erilaisia yrttiöljyjä, ehkä myös jonkinlaisen kokeilun rentouttavasta hierontaöljystä ja tuoksuöljystä. Öljynä käytän oliiviöljyä ja rypsiöljyä, kylmäpuristettuja kumpikin.

Kasvien keräilyn lisäksi hyviä yksinkertaisia tapoja viettää Lithaa, on vaikkapa sitoa itse oma saunavihta (/saunavasta). Jos et osaa, niin on ehkä mukavaa opetella. Itse ainakin tykkäisin, opettajiakin löytyisi, mutta tänä vuonna vietetään juhannusta eri suunnilla (netistäkin varmasti löytyy ohjeita, mutta haluan tuttuni opettamaan). Juhannuskokon tai nuotion sytytys kuuluu myös keskikesän juhlaan. Keskikesää voi juhlia monin tavoin, mitä en tässä tuo esiin. Halusin laittaa muutaman vinkin yksinkertaiseen viettotapaan, ellei joku (esim. pakanallista polkua aloitteleva) oikein tiedä mitä tekisi. Hyvä hedelmäinen ruokakin on nam. Mukavaa ja turvallista Lithan/juhannuksen/kesäpäivänseisauksen/mittumaarin aikaa kaikille. Älkää pöllöilkö, vaikka onkin superkuu ja onnettomuusriski huipussaan :)

Itsetehty hyttysöljy

Tässä kerron yksinkertaisen ohjeen mm. hyttystenkarkotukseen sopivalle öljylle. Tuoksu on ihana, ei tarvitse sietää kaupan hyttysmyrkkyjen hirveää tuoksua (hajua..), ja aineksetkin saanee helpohkosti hankittua.

Tarvitaan:
-kylmäpuristettua sitruunarypsiöljyä (sitä saa ainakin marketeista, varmaan useista pienemmistäkin kaupoista),
-kuusen tai männyn pihkaa,
-tiiviskantinen lasipurkki tai tiiviskorkkinen lasipullo,
-kattila ja puukko
-joku kapeahko tikku keitteen sekoitteluun, esim. kuorittu ohuehko tikku sopii hyvin. Tee tikusta riittävän pitkä, että yletyt sekoittamaan lasiastiasi pohjia myöten.

Tavallinen kylmäpuristettu rypsiöljy käy tähän myös, mutta ei ole yhtä tehokasta hyttysten karkotukseen, kuin sitruunalla maustettu. Muista myös, että pihkan kerääminen puista ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Pihkankeruuseen tarvitaan joku kannellinen astia, johon sitä kerätään, esim. pilttipurkki tai joku muu senkaltainen. Tarvitset myös puukon.

Puhdista pihka ja pilko se pieniksi palasiksi/murusiksi. Ei haittaa jos sekaan tulee vähäinen määrä puun kuorta, jos et saa kaikkea poistettua (itse rapsuttelin puukolla, koska pihka oli kovaa). Laita noin kolme teelusikallista pihkaa lasipurkkiin ja kaada päälle sitruunarypsiöljyä, mutta ei ihan täyteen saakka, jätä reilu sekoitteluvara. Tämä määrä sopii n. pilttipurkin kokoiseen annokseen, tai hieman suurempaan purkkiin tehtäväksi. Määrät ei ole niin hirveän tarkkoja, mutta suhde on jotakuinkin 2 tl pihkaa/1 dl öljyä. Sitten pihkaöljy laitetaan vesihauteeseen keittymään sellaiselle lämmölle, että vesi kattilassa kiehuu ihan hiljakseen. Laita vettä kattilaan mielellään sen verran, että öljy on kokonaan veden alla. Varo, ettei vettä mene öljyn sekaan. Sitten kiehutellaan reilun tunnin verran, välillä sekoitellen pohjia myöten. Pihka tarttuu kuumetessaan tikkuun kiinni, yritä varovasti saada se takaisin seoksen joukkoon. Pihka jämähtää keitettäessä myös lasipurkin pohjaan, ja sinne se saa jäädäkin. Valmis pihkaöljy jäähdytetään, sekaan voi lisätä vielä öljyä sen verran, että purkki tulee täyteen. Säilytetään huoneenlämmössä. Käytetään suoraan iholle, lisätään tarvittaessa.

Puhdistamattomat pihkat

Puhdistetut ja pieniksi pilkotut pihkat

Monen kokin öljyt vesihauteessa

Puolivalmis seos

Valmiit öljyt

Tällä ohjeella, ja keskenään suunnilleen samoilla määrillä ja valmistusajalla tuli tulokseksi erinäköisiä öljyseoksia ryhmän kesken, osalla oli sameampaa ja osalla kirkkaampaa öljyä. Itse sekoittelin tiuhaan, ja oma öljyni on sameaa. Keittoaikakin saattaa vaikuttaa, vaikka suunnilleen sama aika keiteltiin öljyjä. 

Mikäli tulit keränneeksi pihkaa runsaanpuoleisesti, säilytä sitä kuivassa paikassa lasipurkissa tai pahkakupissa.

Tervehdyssananen jos toinenkin

Olen jo jonkin aikaa harkinnut tämän aihepiirin blogin perustamista, ja nyt tarve kirjoittaa ja jakaa asioita kasvoi niin, että sain perustettua tämän blogin. Osa aiheista on tuttuja jo edesmenneestä blogistani. Haluan pitää tämän blogin hieman selkeämmin luonnon ja pakanallisten asioiden ympärillä, ettei tulisi niin hirmuisen sillisalaatti, mutta itseni tuntien sillisalaatiksi tämä saattaa muodostua :D Syy tähän saattaa olla sellainen, että ajatuksenjuoksuni on paikoin hyvin rönsyilevää, ja se että asiat elämässäni menevät selkeissä jaksoissa. Joskus kiinnostaa eniten liikunnallinen ja terveellinen elämäntapa, joskus lukeminen, neulominen ja koto-oloilu, joskus luontoon meneminen jne. En ole ollenkaan sellainen tehopakkaus, että aina jaksaisin tasaisesti vähän kaikenlaisten asioiden parissa puuhastella. Nyt ovat luontoasiat vahvasti läsnä, noitailut ja siihen liittyvien taitojen opiskelu ja opettelu mielekästä ja aika tuntuu taas sopivalta niille asioille. Jotenkin kaipaan keskusteluyhteyttä samanhenkisten ihmisten kanssa, kun omassa lähipiirissä ei ihan samanlaisia asioita kukaan ole jakamassa. Onneksi muutama pakanallinen ystävä kumminkin, joiden kanssa keskustella pakana-asioista.

Pakanallinen elämänkatsomukseni avautui ystäväni alkuun tuuppaamana, hän hellästi tuuppasi wiccan suuntaan, kymmenisen vuotta sitten. Tätä ennen en ollut kuullutkaan mitään wiccasta (tai ehkä jotain, niitä vääriä ennakkokäsityksiä) enkä muistakaan luonnonuskonnoista, ja oli kyllä helpottavaa tutustua wiccalaiseen maailmankuvaan, koska noihin aikoihin alkoi kristillinen "kaulapanta" tuntumaan liian kireältä. Muistan kuinka ystäväni kanssa istuttiin nettikahviloissa, kirjastossa ja kaikkialla, missä pääsi netin ääreen, ja kirjoitimme wiccasta käsin(!) tietoa vihkoihin. Joskus tulostettiin joitakin sivuja. Oi niitä aikoja, kun juuri kenelläkään tutulla ei ollut nettiä kotona. Silloin hankin ensimmäiset wiccakirjani, ne suomennetut parit perusteokset.

Paikkakunnan vaihdon jälkeen jouduin hyvin kauaksi tuosta ystävästäni, ja pikkuhiljaa wiccan tutkiminen jäi vähemmälle ja vähemmälle (kun ei ollut sitä nettiäkään). Ajatuksen tasolla tiesin tulleeni omanlaisteni pariin, mutta käytännössä en jaksanut jatkaa asioiden opiskelua. Minun "vuosi ja yksi päivä" piteni jotakuinkin muotoon "kymmenen vuotta ja jokunen päivä tai kuukausi, ei se oo niin justiinsa". Tosin tässä jo useampana vuotena olen jotenkin löyhästi aktivoitunut jälleen wiccan ja noituuden, tai ylipäätään pakanuuden ja luonnonuskontojen tutkimiselle ja opiskelulle, ja olen tänä aikana kerännyt itselleni sähköistä BoSia, tarkoituksena sieltä aikanaan kirjoitella omaan kirjaan ne tärkeimmät asiat (oma BoS aloitettu 10 vuotta sitten, mutta aika tyhjä on vieläkin). Jumalista senverran, että en ajattele olevan persoonallisia jumalia, vaan jonkinlainen ylempi energia, joka on kaikkialla. Toki ymmärrän ajattelun jumalista/jumalattarista jumaluuden eri puolina, mutta itse en ainakaan tässä vaiheessa erittele, enkä nimeä niitä.

Se täytynee vielä mainita, että olin kyllä jo lapsena kiinnostunut noidista ja noituudesta, keijuista ym. Ensimmäiset piirustukseni olivat keijuja, ja ajattelin keijujen asuvan lumihangen sulaessa niissä pitsimäisissä jääkerroksissa :D En kuitenkaan muista koskaan nähneeni keijuja tai muitakaan luonnonhenkiä. Toisen puolen sukuni perintönä omaan vahvan intuition ja ajoittaisen enneunien näkemisen lahjan. Suvussa kerrotaan olleen noitanaisia: selvänäkijöitä, enneunien näkijöitä ja verenseisauttajia. Joillekin muillekin suvun jäsenille nämä asiat ovat periytyneet, mutta harmillisesti se on se osa sukua, jonka kanssa ei oikein tunneta.

Olen sitä ikäluokkaa, että lapsuudessani oltiin kaikki vapaa-aika ulkosalla. Silloin luontokin oli toinen koti, ainakin melkein. Olen ollut pienestä pitäen äärettömän eläinrakas, ja lapsena kannoin kotiini kaikki eläimet, jotka kiinni sain, mm. siilin, x määrä sammakoita, sammakonkutua, kerran haettiin kaverin kanssa koiranpennut vanhemmilta lupaa kysymättä. Onneksi en usein saanut kiinni luontokappaleita. Ehkä traumaattisin eläinmuistoni liittyy sellaiseen tapahtumaan, kun äiti vei minut pienenä jonnekin tivoliin(?), jossa oli näytteillä oikea norsu. Se seisoi pienessä näyttelykopissaan valtava kahle jalassa, ja minä itkin hihat märkänä, kun sillä oli se kahle, eikä se päässyt liikkumaan.

Olikohan tässä hyvä määrä avautumista näin alkajaisiksi.. Palaillaan! :)