Kuppihaaste päättyy

Viimeisen päivän muki on perintökuksa.

Tästä täytyy hörppiä monta kertaa peräkkäin, on sen verran pieniä tilavuudeltaan kuksat.

Ja se talvipäivänseisaus osuikin näköjään tämän vuorokauden puolelle, tosin vietän sitä yleensä 21. päivä, jos nyt jotenkin erityisesti vietänkään.

Kuppihaaste, päivä 4 ja talvipäivänseisaus

Tämän päivän kuppihaasteen muki on ystävältä joskus saatu joksikin lahjaksi, kiroileva siili <3

Hyvää Yulea / Talvipäivänseisausta kaikille! :)

Mukihaaste päivä 3

Tuli pieni tauko tähän mukihaasteeseen, kun oli sellainen pieni reissu tällä viikolla. Tämä Iittalan Taika-sarjan muki on sopivan kokoinen lämpimille juomille (0,5 l) ja myös vesilasina käytän sitä. Tätä Taika-sarjaa olen joskus monta vuotta sitten alkanut keräämään, mutta hirveän montaa astiaa ei ole vielä kertynyt. Tätä sinistä väriä on näitä suurempia mukeja ja isoja jälkiruokakulhoja, lautasia on valkopohjaisesta sarjasta.

Mukissa tälläkertaa lumiukkosoppaa.

Teemukipäivä 2

Tämä ohut kisukuvioinen posliinimuki on jo edesmenneeltä mummoltani saatu <3 Tälle mukille on pari erilaisella kissan kuvalla, mutta mukista on korva irti.

Laitan usein teen joukkoon lusikallisen kookosöljyä ja lusikalisen hunajaa, joskus vaan jompaakumpaa, nyt oli molempia, namia.

Kahvikuppihaaste

Vai mikä tämä haaste nyt onkaan nimeltään.. En juo kahvia, joten tämä on sitten teemukihaaste. Olisi peräti ärsyttävää juoda teetä kupista, sellaisesta pienestä kahvikupista, hyi olkoon. Olkoonkin, että omistan sellaisiakin, mutta pitäisi kierrättää ne eteenpäin.

Tämän mukin sain ystävältäni, kun kävimme Kuusamossa Suurpetokeskuksessa. Kukakohan tarhan ilveksistä on päässyt mukia koristamaan?

Suurpetokeskus on ainutlaatinen paikka, missään muualla Suomessa ei pääse karhuja näkemään metrin päästä vain (tupla-)aita välissä. Samoin kaikki muutkin suurpetokeskuksen asukkaat ovat vain verkkoaidan takana, ilveksiä ja kettuja olisi pystynyt vaikka silittämään (ei tietenkään ole sallittua). 

En haasta takaisin, saa tehdä, jos joku haluaa esitellä kuppejaan tai mukejaan. Viisi päivää ja viisi kuppiesittelyä.

Valmistuminen ja kesähommia

Hei pitkästä aikaa! Onpas yhtäkkiä vierähtänyt paljon aikaa, kesäkin oli välissä, samoin syksy, ja Samhain on ihan hetikohtapian. Minun kesä ja syksy on kuluneet osin opiskeluiden viimeistelyn parissa. Viimeinkin on tutkinto suoritettuna, eli tuore luonto-ohjaaja täällä terve :D Pari kuvaa Salamajärven kansallispuistosta viimeviikolta, jolloin oli minun ja muutaman muun kanssaopiskelijan valmistujaiset ja teimme pienen valmistujaisretken. Kuvat Koirasalmen läheltä, ennenkuin ipuhelimeni otti ja sammui taas mukakylmän sään vuoksi:

Pieni Koirajärvi oli jäässä

Nämä on tuttuja maisemia, täällä on aina syksyllä ja kevättalvella ollut kouluviikko, ja vähän muutakin toimintaa Koirasalmessa. 

Kesä kului kouluhommien lisäksi tehden muutaman pikareissun linnakaupunkeihin, linnoista tuli käytyä Turun linnassa, Hämeen linnassa (myös keskiaikamarkkinoilla) ja Suomenlinnassakin tuli vierailtua. Näin vanhaksi täytyi elää, ennenkuin tuli käyneeksi kotimaisissa linnoissa.

Turkkuse

Suokki

Hämis

Loppukesästä meille muutti myös uusi otus:

Otus ja itse hakemansa unilelu, poronsarvikoru

Siinäpä kuulumiset pähkinänkuoressa ja asiat, joihin olen pääasiassa keskittynyt viimeajat. Seuraavaksi jotain muuta, joskus.

Viikinkileipä

Yritän tässä pitää sellaista ruokavaliota, johon ei kuulu vehnä, ruis eikä ohra. Vatsani ei tykkää viljoista ja olo on karmea aina viljojen nauttimisen jälkeen. Yritän nyt ensin testailla, reagoiko masu kauraankin, eli toistaiseksi kaura kuuluu vielä ruoka-aineksiini, se helpottaa vähän kun kaupoista löytyy jonkin verran kauravalmisteita (kaurajugurtit, kaurajuomat, 100 % kauraleivät..). Muutenkin olen ajatellut rukata ruokavaliota enemmän keskiaikaisen ruokavalion mukaiseksi. Keskiaikaista ja paleoruokavaliota pidetään terveellisempinä vaihtoehtoina nykyajan paljon viljoja, maitoa, sokeria ja eineksiä sisältävään ruokavalioon verrattuna. Vasta alkumetreillä tässä ollaan, ja ruokavalion muutos vie itseltäni ainakin paljon aikaa. Pitäisi suunnitella valmiita ruokalistoja ja pitää leipomispäiviä. Ja jaksaa tehdä kaikki itse (minä ostan usein puolivalmisteita ja eineksiä). Tuskin ihan autenttista minkään ajan ruokavaliota tulen noudattamaan, mutta jos saisi oman ruokavalion muokattua itselle sopivaksi noiden aikakausien tyyliseksi.

Tänään oli ensimmäinen leipomispäivä, kun kokeilumielessä leivoin viikinkileipää törmättyäni sellaisen (helppoon) ohjeeseen. Ohje on helppo muuttaa gluteenittomaksi / viljattomaksi(?) ja se on hiivaton. Olen sen verran laiska, etten koskaan jaksa kääntää mittoja, jos ne on vierailla mittayksiköillä merkitty, mutta tuossa oli grammoina, niin onnistui sen puolesta hyvin. Muutin ohjetta itselleni sopivampaan muotoon, eli vaihdoin ohrajauhot kaurajauhoiksi. Mikäli kaura ei sovi, niin ne voi varmaan vaihtaa vaikka tattarijauhoiksi. Reseptin kirjoittaja oli käyttänyt täysjyväjauhoina täysjyväspeltjauhoja, itse korvasin ne sellaisella omeganäkkileipäseoksella, koska sitä sattui olemaan kaapissa. Ensin ajattelin, että olisin laittanut niiden tilalta kaurahiutaleita, mutta omegaseoksella sai monipuolisemman taikinan.

Hienonsin omeganäkkäriseoksen morttelissa, mutta pienemmissä osissa kuin kuvassa

Alkuperäinen resepti täällä.

Itse tein tällaisella reseptimuunnoksella:

150 g luomu kaurajauhoja (ehdotettu ohrajauhoja)
50 g luomu omeganäkkileipäseosta (sis. mantelijauhoa, auringonkukan siemeniä, kurpitsan siemeniä ja pellavan siemeniä) (ehdotettu täysjyväjauhoja, esim. spelt)
2 rkl pellavansiemenrouhetta
2 rkl luomuvoita (ehdotettu vaihtoehtoisesti laardia)
100-120 ml haaleaa vettä (taisin laittaa hieman yli desin verran)
1/4 tl merisuolaa

Sitten taikina 1,5 h:ksi viileään lepäämään pyyhkeen alle. Tämä oli pitkä aika odotella, enkä oikein ymmärrä hiivattoman taikinan tarvetta levähtää. Ehkä siinä maut tasaantuvat ja jauhot turpoavat vähän, en tiedä. Mitään näkyvää taikinalle ei tuona aikana tapahtunut. Taikinan kuuluu olla sellainen paksu ja kuivahko, sellainen, jota on hyvä muovailla (halkeilee helposti, mutta sai siitä leivät tehtyä).

Helppo resepti: ainekset yhtäaikaa kulhoon ja vaivataan taikinaksi

Haluaa levätä 1,5 - 2 h

Lepää viileässä leivinliinan (tyynyliinan, krhm) alla

Raakoja leipäkiekkoja

Tästä taikinasta tuli 4 kpl kämmentä suurempia leipiä. Leivät taputellaan taikinasta ohuiksi kiekoiksi, enintään 0,5 cm paksuiksi, että leivät eivät jää paistettaessa sisältä raaoiksi. Sitten keskilämmöllä paistetaan leipiä kuivalla pannulla 4-5 minuuttia kummaltakin puolelta (itse käytin rautapannua, mutta sillä ei kai ole väliä minkälaista käyttää). Vähän saa tulla väriä leipien pintaan. Kai näitä voisi uunissakin valmistaa, mutta halusin kokeilla tuota pannumenetelmää. Tällaisen taikinan voi tehdä kotona valmiiksi, ja ottaa vaikka retkelle mukaan ja paistaa nuotiolla.

Paistetaan ilman rasvaa, kuivalla pannulla

Valmiista leivistä tulee siis melkoisen kuivaa leipää, omaan suuhuni hyvän makuista. Suolaa olisi voinut olla hieman enemmän, mutta makuasia. Leipää suositellaan keiton tai muhennoksen kaveriksi, hieman kuivaa on pelkästään syötynä. Teeleipänä voisi toimia myös. Maku ja tuoksu on hieman pähkinäinen.

Valmiita leipäsiä

Nam

Aika ladata kiviä ja tehdä kuuvettä

Täysikuu osuu nyt harvinaisesti perjantai 13. päivälle. Vaikka yö on lyhyt, voi kiviä ja kristalleja laittaa latautumaan kuun valoon ulos tai ikkunalle. Nyt saa valmistettua myös asteen verran maagisempaa kuuvettä. Itse vein ladattavat jo viimeyönä ulos, mutta kuuvettä saatan tehdä vielä ensiyönäkin. Kuuvettä voi käyttää vaikka rituaalijuomana, puhdistautumiseen, vesimagiaan, puutarhassa, sitä voi tarjota jumaluuksille ym. Muista hakea ladattavat ajoissa pois, ettei auringonvalo sotke energioita. Itselläni kuuvettä valmistui nyt ruskeisiin lasipulloihin, mutta muunkin väriset lasipullot/-purkit käyvät. Sininen olisi sopivin, mutta ei nyt taida itseltäni ainakaan löytyä. Jos käytät hanavettä ja aiot nauttia vettä sisäisesti, ota huomioon veden säilyvyys ja että säilytät sitä viileässä. Kuuvettä tulee säilyttää suojassa auringonvalolta.

Nyt latauksessa olivat akaattilevyt, koska ne lataavat muita kiviä, labradoriitti, enkelikivi, ruusukvartsit, vuorikristallit ja ametistit. Taitaa mukana olla yksi savukvartsikin. Ametistit latautuvat tuon ametisti-tuikkukynttilän kolossa.

Kuunvaloon ei kannata viedä sellaisia kiviä/kristalleja, jotka ovat energioiltaan sopivampia auringonvalolle. Tällaisesta esimerkkinä vaikkapa sitriini. Itse en ole ihan varma tuosta savukvartsista, täytyisi hankkia kirja kivien maagisista ominaisuuksista.

edit 13.6.2014: lisää kuuvettä

Mitäs olette valmistaneet/ladanneet kuunvalossa, tai aiotte laittaa ensiyöksi? 

Familiarit apulaisina

Tämä postaus kiinnostanee eniten eläinrakkaita ihmisiä, ja etenkin heitä, jotka harjoittavat magiaa ja haluavat siihen apuvoimia eläinkumppanin muodossa.

Nettimeemikuva

Kaikki tavalliset lemmikit eivät ole familiareja. Mikä sitten on familiari? Eläinmagiaa käsittelevä kirja Animal magick by D. J. Conway määrittelee ne (oman suomennustaitoni mukaan) näin: tarkasti tutustunut, läheinen liittolainen tai seuralainen, henkiolento, joka usein ruumiillistunut eläimeksi, ottaa osaa ja avustaa tai suojelee henkilöä. Useimmille ihmisille familiari on noidan seuralainen, pieni eläin joka auttaa noitaa magiassa, kuten kissa, koira, fretti, konna, käärme, jotkut linnut.

Sinun ei tarvitse olla noita "omistaaksesi" familiarin. Niihin ei tarvitse edes uskoa, silti sinulla voi sellainen olla. Sinulla voi olla kotona oma familiari lemmikkisi muodossa. Familiarit ovat hyviä kommunikoimaan telepaattisesti, ja herkät ihmiset vastaanottavat tällaisia viestejä niiltä.
Sinulla voi olla jopa astraalifamiliari. Se voi ilmetä suurena kiinnostuneisuutenasi jotakin/joitakin luontokappaletta kohtaan, jonka kanssa on normaalisti mahdoton olla muuten kontaktissa. Tällainen astraalifamiliari voi olla myös myyttinen olento, esimerkiksi lohikäärme, feeniks tai yksisarvinen.
Laitoin tuon "omistaa" lainausmerkkeihin, koska familiaria ei voi koskaan oikeasti omistaa. Voit nauttia sen seurasta, kommunikoida sen kanssa ja rakastaa sitä, mutta et voi omistaa sitä/niitä.

Hullunhauska Vauliina, oma pallero

Niitä on neljänlaisia tyypeiltään. Ensimmäinen tyyppi ovat fyysiset otukset, jotka asuvat kanssasi ja ovat hyvissä väleissä ihmiseensä, näitä kutsutaan yleensä lemmikeiksi.
Toinen tyyppi ovat astraaliolennot, jotka hakeutuvat ihmisen värähtelyalueelle tarkoituksenaan auttaa tätä. Tämäntyyppistä familiaria voi vetää voimakkaasti puoleensa tykkäämällä jostakin lajista, jota et voi muutoin "omistaa" elämässäsi, esim. allergian vuoksi, tai jos eläin on vaarallinen tms. Tällainen familiari voi myös ilmestyä tietyn tarpeen vuoksi ihmisen elämään. Edesmenneet lemmikit palaavat usein tässä roolissa.
Kolmas tyyppi ovat elementaalihenget (elemental spirit). Rituaalimagian harjoittajat ja noidat kutsuvat usein elementaalin asuttamaan tiettyä esinettä, kuten talismaania, patsasta, korua tai kristallia. Lampun tai sormuksen henki kuuluvat tähän kategoriaan.
Neljäs tyyppi ovat (en osannut suomentaa tätä: discarnate human being, osaisiko joku kääntää?) tai jonkun kuolleen henki. Nämä eivät ole suositeltavia käyttää, koska voivat olla ongelmallisia. Niistä eroon pääseminen voi olla paljon vaikeampaa kuin niiden kutsuminen. Jotkut kutsuvat näitä discarnate henkiä suojelusenkeleiksi.

Familiarit suojelevat ja auttavat ihmistään. Eläimet ovat myös hyviä parantajia. Mikään ei ole familiaria parempi maagisen voiman kasvattaja. Kasvatettu energia vetää niitä puoleensa kuin magneetti. (Tarkoitettiinkohan tällä kasvatetulla energialla energian nostatusta, augmenting magickal power, anyone?) Hyvä familiari kertoo käyätkö oikeanlaista maagista menetelmää. Jos et, niin otus häiritsee sinua, kunnes kiinnität siihen huomiota. Usein vain halutun lopputuloksen näkökulman hienosäätö auttaa palauttamaan sen avuliaisuuden.

Nettimeemikuva

Familiarin "omistamisessa" ei ole mitään pahaa, vaikka ei-pakanat eivät usein ymmärrä tällaista kumppanuutta ja työskentelyä familiarin kanssa, ja saattavat pelätä koko asiaa.

Familiarin houkuttelu. Voit myös houkutella familiaria elämääsi. Tähän on kaksi tapaa: tietoinen ja alitajuinen. Tietoisesti voit tarkoituksella valita tietyn lajin, joka sinua kiinnostaa. Voit päästä alkuun keräämällä eläimestä kuvia, patsaita, mitä ikinä kyseiseen lajiin liittyvää, sekä ottaa selvää sen tavoista ja ominaisuuksista. Ole avoin kumppanuudelle ja pyydä sitä elämääsi. Tämän asian suhteen on oltava kärsivällinen.
Joskus familiarisi voi olla sellainen eläin/olento, jota et haluaisi kumppaniksi. Joskus taas ihminen ei voi sopeutua fyysiseen eläimeen, joten familiari ilmaantuu astraalina. Ne tulevat värähtelyalueellemme, koska alitajuisesti haluamme olla sellaisen lähellä, tai koska tarvitsemme kyseisen familiarin kuria ja opetusta. Nämä olennot voivat olla astraalivastineita oikeille fyysisille eläimille, tai ne voivat olla mytologisia olentoja (kuten jo mainitsinkin). Ihmisillä, etenkin magiaa harjoittavilla, on usein sekä fyysinen että astraalinen familiari. Nämä voivat olla samaa lajia, mutta useimmiten astraalifamiliari on sellainen, joka ei voi olla luonamme fyysisesti.

Millainen tahansa familiarisi onkaan, ole tietoinen, että se valitsee sinut, eikä toisinpäin. Todennäköisesti vedät puoleesi aikanaan laajan lajikirjon, etenkin jos harjoitat paljon rituaaleja ja magiaa. Familiarit tulevat avuksesi milloin kutakin tarvitaan. Tärkeimpiä ominaisuuksiasi kun tahdot familiarin apua ovat: kärsivällisyys, määrätietoisuus, tahto oppia uusia asioita, ja olla ystävällinen ja rakastava.

Kuusamon suurpetokeskuksen ilves

Ylläoleva teksti siis referoituna alussa mainitusta kirjasta. Koska tämän alan sanasto ei ole hallussani kaikilta osin, eikä aina sanakirjatkaan tuo apua, pieniä käännöskukkasia saattaa esiintyä. Itse olen aika vähän tutustunut familiareihin, mutta ihan selkeästi muutamat lajit tuovat ikäänkuin itseään tykö. Yksi on ilves, tällähetkellä kaikkein voimakkaimmin kissojen lisäksi. Ilves on kulkenut mukanani jo monta vuotta. Vai sekoitanko tässä nyt voimaeläimet ja familiarit keskenään..? Omasta mielestäni niiden tarkoitukset menevät käsi-kädessä, tai ovat aikalailla samanlaisia, saa korjata mikäli joku tietää näiden eron. Ehkä tuokin asia selviää luettuani kirjan loppuun. No, joka tapauksessa ilves viehättää minua siksi, kun se on niin kissamainen, mutta villi. Ihan kaikki kissaeläimet eivät vetoa minuun muita eläimiä enempää, mutta ilves kyllä. Jotenkin siihen aina kiinnittyy joka paikassa huomio. Juuri ostin suuren ruutuvihon, ja ensimmäisenä noista WWF:n eläinaiheisista oli ilveskuvainen. Noin niinkuin yhtenä ja tuoreimpana esimerkkinä. Mitään patsaita en keräile.

Nettimeemikuva

Kerran tein iltaohjelmana kouluviikolle sellaisen voimaeläinnumeron. Akartelin (lähinnä Suomen luonnossa asuvien) voimaeläinten kuvia, ja liimasin kääntöpuolelle lapun sen ominaisuuksista. Tein kutakin eläintä kaksi tai kolme kappaletta (muistaakseni kaksi, en muista enää niin varmasti). Sitten eläimet pussiin sekaisin, ja ensin jokainen sai nostaa yhden eläimen. Meidän ope nosti esiin saukon. Saukko on luonto-ohjaajien tunnuseläin, ja opettaja tykkää siitä muutenkin kovin. Aikaisemmin sähköpostissa, ennen kuin olin sen kummemmin avannut minkälainen tehtävä on, hän kysyi saako hän olla saukko :) Yksi luokkakavereista oli paljon tekemisissä hevosten kanssa, ja hänelle tuli heti kaksi hevosta yhdellä nostolla. Kaikki sai vielä nostaa toisenkin eläimen, jolloin itselleni tuli se ilves (en muista enää mikä ensimmäinen oli). Muitakin sellaisia ilmeisen sopivia oli, mutta nuo jäi parhaiten mieleen. Ainahan familiari/voimaeläin ei heti aukea, että miksi juuri se eläin tuli itselle.

Kuvattu Kuusamon suurpetokeskuksella

Tällaisia mietteitä tällä kertaa. Kirjoittakaa kommentteihin, jos on korjattavaa tekstin suhteen, ja mielelläni kuulisin muiden kokemuksia eläinkumppaneista.

Luonnon antimien kuivausta

Olettekos jo kuivanneet kevään/alkukesän satoa talteen? Minä aloitin huhtikuussa ensimmäisten pienten poimulehtien ilmestyttyä. Kuivatin ne huoneenlämmössä ilmavasti siivilässä, en huomannut ottaa ylös kuivumisaikaa. Välillä kääntelin niitä varovasti ritilässä, että kuivuivat tasaisemmin. Määrä oli vähäinen, joten hyvin kuivuivat. Näitä pitäisi vielä kuivatella lisääkin teeaineksiksi. Kokoa voi hahmottaa sillä, kun vertaa purkin ja kannen kokoon, purkki ei ole juuri pilttipurkkia isompi. Ei poimulehtiä tarvitse ihan noin pieninä kuivata, mutta minä halusin osan pieninä, niin voi vertailla makueroja isompina kuivattuihin. Poimulehti kuivataan/käytetään keväällä ennen kukintaa.

Nuoria jättipoimulehden lehtiä

Jättipoimulehti

Ensimmäiset koivunlehdet kuivasin myös siivilässä huoneenlämmössä. Ne olivat tahmaisia pieniä hiirenkorvia, joten kuivausaika oli useamman päivän. Kääntelin niitä välillä ritilässä, että kuivuvat ilmavasti, eivätkä tartu kiinni ritilään tai toisiinsa. Näitäkin oli vain pieni määrä, en usko tarvitsevani enempää. Toinen koivunlehtierä oli jo puolikokoisia lehtiä, aika tahmeita nekin vielä. Kuivasin uunissa pellillä n. 40 asteessa. Ei olisi ollut riittävästi aikaa niiden kuivaamiseen, joten päädyin laittamaan hieman liian paksun kerroksen lehtiä pellille, eivätkä ne meinanneet kuivua ikinä. Kesti 3,5 h jonka jälkeen oli pakko laittaa lehdet rasioihin ilman kantta kaappiin kuivumaan loppuun, tässä vaiheessa suurin osa lehdistä oli jo rapeita ja kuivia.

Tuoreet hiirenkorvat

Kuivatut rapeat hiirenkorvat

Kuivatut nuoret koivunlehdet

Mustaherukkapensaan lehdet kuivatin uunissa uunipellillä ohuena kerroksena. Yhden pellillisen kuivaus kesti 1,5 h. Lehdistä kerätään vain terveen näköiset yksilöt, ei kasvitautien vaivaamia, eikä ötököiden syömiä. Uunin luukku pysyi raollaan pienen kuparipadan avulla :D (Kai tuon uuninkin vois joskus pestä..)

Mustaherukan lehtien kuivaus uunissa

Luukunvahtina kuparipata

Kuivatut mustaherukanlehdet

Nokkoset kuivattelin samana yönä, kuin isommat koivun lehdet, eli yönä, jolloin ei ollut oikein aikaa kuivaamiselle, mutta oli pakko kuivattaa ne, koska lähdin reisuun aamulla. Nämäkään eivät meinanneet kuivua millään, tietenkään, kun olisi ollut kiire :D Tein samoin kuin koivun lehtien kanssa, eli kuivatin uunissa melkein kuivaksi, lopuksi rasiaan ilman kantta kaappiin kuivumaan loppuun. Loput oli pakko pakastaa sellaisenaan ryöppäämättä, etteivät olisi pilaantuneet. Niitä oli kaiken lisäksi melko paljon. Nokkosta ei tulisi kerätä kompostien, käymälöiden eikä navetoiden liepeiltä. Kuivattu nokkonen ei kaipaa ryöppäämistä, eikä talven varalle pakastaminenkaan. Nokkoset kerätään nuorina alle 15 cm:n pituisina kokonaan, tai vanhemmista nokkosista vain latvaosa tai ylimmät lehdet. 

Kuivatut nokkoset

Tässä tähän mennessä keräämääni satoa tältä keväältä, lisää luvassa :)

Mihinkäs sitä jäinkään?

Nimittäin Inner Temple of Witchcraft -kirjan harjoituksissa. Siitä on kulunut jo lähes vuosi (lokakuussa taisin nämä aloittaa, eli vielä olisi vähän aikaa edetä), enkä ole ensimmäisistä harjoituksista edennyt yhtään. Tiedonhankinnankin kanssa on koko vuoden ollut vähän niin ja näin. Nyt keväämmällä on energia vähän lisääntynyt, ja taas on ollut kiinnostusta näihin asioihin. Aika pitkälti mun vähät energiat on mennyt opiskeluun ja työssäoppimisiin. Hieman jo tunnen itseäni voimavarojen suhteen siinä mielessä, kun arvelin edellisessä ITW-postauksessa, että en vuodessa tule tekemään kirjan harjoituksia ja asioiden omaksumista. Mutta kuten silloinkin sanottua, ehkä hiljaa hyvä tulee. Ei ole mitään mieltä väsyneenä ja/tai kiireellä yrittää ymmärtää tällaisia asioita. Ja vaikka olen luonteeltani nyt-heti-tyyppinen kun jostakin innostun, niin näiden noituus-/magia-asioiden kanssa mulla on kärsivällisyyttä varmaan loputtomiin. Tiedän, että oppiminen ei lopu "koskaan" (silläkään saralla).
Toinen asia, jonka suhteen olen malttanut mieleni, on oman rummun valmistaminen. Siihen olisi ollut jo joitakin kertoja tilaisuus, mutta aina on ollut joku este, ja olen ajatellut odottavani kärsivällisesti sitä oikeaa aikaa oman rummun valmistamiselle.

Miksi sitten ITW-harjoitukset keskeytyivät aikanaan, muunkin kuin ammattiin opiskelun vuoksi (luontoalaa kun opiskelen, niin nämä käyvät kyllä siinä mielessä hyvin opiskeltavaksi rinnakkain, omasta mielestäni)? Yksi oli se, että joihinkin harjoituksiin tarvitsi kaverin, eikä sellaista tilaisuutta tullut, että harjoitusten tekemiseen olisi löytynyt joku sopiva aika. Toisaalta en kauheasti halunnut edetä harjoituksissa, ennenkuin ensimmäiset on tehty. Sitten tuli työssäoppimiset, eikä jaksamista enää riittänyt oikein muuhun. Silloin on parempi siirtää tällaisten ei-niin-tiukkaan-aikatauluun sidottujen asioiden opiskelu ja harjoittaminen parempaan hetkeen tuonnemmaksi. Tilanne on yhä sama, eipä mulla ole vieläkään sellaista ystävää, että voisin vaan soittaa että tuletko avustamaan näissä harjoituksissa, että pääsen eteenpäin, tai jonka luo voisin itse mennä asioita harjoittelemaan. Tai sellaisia ystäviä on, mutta ei sellaista sopivaa hetkeä rauhassa niitä tehdä. Mutta tässä odotellessa sopivaa hetkeä aion aloittaa uudelleen tuon kirjan lukemisen alusta, koska en muista paljoakaan siitä, mistä siinä kerrottiin. Voisi tietenkin olla fiksua tehdä jonkinlaisia muistiinpanoja, katsotaan nyt mihinkä päädyn.

Tuossa pöydällä olisi muutama (!) vino pinomuutakin mielenkiintoista luettavaa, mutta pääasiassa englanninkielisenä, joten niihin ei tule tartuttua yhtä helposti kuin kotimaiseen kirjallisuuteen. Uusi pakanakirjatilauskin on vetämässä taas. Onhan tuossa pöydällä vielä tilaa.. hetken :D Kuitenkin on tarkoitus alkaa purkamaan myös noita lukemattomien kirjojen kasoja tässä samalla. Toivottavasti suunnitelma pitää :)

Kysyisin teiltä, jotka tätä blogia luette, että jaksatteko puuhailla noituuden/magian kanssa aina tasaisesti pitkin vuotta ja opiskella uusia asioita, vai iskeekö joskus väsymys näiden asioiden suhteen? Millä selätätte väsymyksen, vai odotatteko suosiolla parempaa ajankohtaa?

Edit: Koittakaa kestää kansikuvaa, on näköjään karmeen huonolaatuinen. Täytyy koittaa saisinko siihen aikaiseksi jossain vaiheessa hyvälaatuisen kuvan, tai edes tuota paremman. Mitenkäs uppoaa tällainen raikkaampi ulkoasu muuten?

Täysikuiden ja kuunkierron nimityksiä

Mistähän kaikki lähti liikkeelle.. tarkoitan tuota täysikuiden nimitysten etsimistä, ja sen kautta kuunkiertojen nimityksien. Ehkä kaikki sai tällä kerralla alkunsa, kun olin täydentämässä varjojen kirjaani tässä joku aika sitten. Siirtelin siihen sähköisen BoSini sisältöä, ja yritin miettiä mitä laittaisin missäkin järjestyksessä, koska mulla ei ole mitään valmista mallia tai suunnitelmaa, jonka mukaan sitä täytän. Usein on puuha jumiutunut siihen, etten ole osannut päättää mitä olisi hyvä sinne laittaa seuraavaksi ja paljonko jätän tyhjää tilaa uutta kyseisen aihepiirin tietoa varten. Nyt kuitenkin oli kaikenlaisten vastaavuuksien vuoro, ja seuraavaksi sinne olisi tulossa tietoa kuusta. Mm. kuun vastaavuudet, kuunvaiheet ja merkitykset magiassa, ja täysikuiden nimitykset.. Sitten aloin etsimään lisää täysikuiden nimityksiä, ja osa niistä vähän hämmensi, koska eri lähteissä sama nimitys on eri kuukauden täysikuulla. Keräilin ylös eri yhteisöjen käyttämiä löytämiäni nimityksiä, ja jotenkin ajauduin siitä muistelemaan lukemassani kirjassa mainittuja kuukausien nimityksiä.

Omistan kyseisen kirjan: Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen. Se kertoo: (lainaus kirjan takakannesta) "Intiaanisotien julmuudesta ovat yleensä kertoneet voittajat, valkoiset. Tämä on häviäjien tarina, riipaiseva kuvaus intiaanien rakkaudesta isiensä maahan ja kokonaisen kansan unelmasta, joka kuoli Wounded Kneen verilöylyssä vuonna 1890." Kirja on järkyttävää, ja raskasta luettavaa, siksi en ole siihen tarttunut uudelleen, ennenkuin nyt. Muistin aiemmin sen luettuani keränneeni paperilapulle intiaanien nimityksiä eri kuunkierroille, enkä etsinnöistä huolimatta löytänyt lappusta, vaikka oli olevinaan vahva mielikuva missä se on. Ei muuta kuin kahlaamaan kirja läpi pikavauhtia. Olen melko hidas lukemaan, mutta kyseisen yli 460-sivuisen opuksen kahlasin illan ja yön aikana läpi. En toki lukenut sitä kunnolla, vaan koitin etsiä lähinnä kuunkiertojen nimityksiä. Paikka paikoin huomasin lukevani pätkiä tarinoista, ja melkein unohdin etsiä nimityksiä. Alleviivailin kaikki silmiini osuneet ilmaisut, ja kirjoitin uudelleen ne ylös. Sitten aloin miettimään kotimaisia kuukausien nimityksiä, ja sitä, etten edes tiedä mistä kaikki nimitykset tulevat (ei, en omista Kustaa Vilkunan vuotuista ajantietoa..).

Ensin kuitenkin täysikuiden eri nimityksiin. Eri lähteissä tosiaan kuiden nimitykset vaihtelivat kuukausien välillä, enkä pystynyt selvittämään, oliko toinen toistaan "oikeammassa", mutta ehkä sillä ei ole kuitenkaan niin suurta merkitystä. Mielessä kävi myös, että eri alueilla asuvilla on saattanut olla täysikuille osittain samoja nimityksiä, mutta vähän eri kuukausina. Myöskään kaikkien nimityksien käyttäjät eivät selvinneet, enkä siihen kauheasti perehtynytkään. Osan olen suomentanut sanakirjan avulla, joten jos oli paljon vaihtoehtoja, valitsin omasta mielestäni parhaiten kuvaavan nimityksen, mutta en välttämättä sitä oikeaa mitä tarkoitetaan. Suhtautukaa nimityksiin siis pienellä varauksella. Pahoittelut siitäkin, jos kuiden kirjoitusasuni saa silmät särkemään, en tiedä mihin laittaisin välilyönnin ja mihin en, joten nyt on kaikki kuut välilyönneillä. Täysikuut:

Tammikuu: susi kuu (engl.), koivu kuu (keltit), kylmä kuu (cherokeet), halla kuu, myrskykuu (tammikuun lopun täysikuu), hiljainen/tyyni/rauhallinen kuu, kulta kuu, alkujen kuu, vanha kuu, jää kuu, Yulen jälkeinen kuu, talvi kuu (amerikkalaiset), pyhä/loma kuu (kiinal.), ruuanlaitto kuu (choktaw), kauhea/hirveä kuu (dakota sioux), jää kuu (pakanat (keitä pakanaryhmiä tarkoitetaan?)), ja runoilijan kuu (druidit).

Helmikuu: lumi kuu, pihlaja kuu (keltit), nopeutuva/elvyttävä (?) (quickening) kuu, siveä/koruton kuu, henki/sielu kuu, myrsky kuu, näkemys kuu, isoneva kuu, villi kuu, jää kuu, halla kuu, avautuvien silmujen kuu, ansastajan/loukuttajan kuu (amer.), aloitteleva kuu (kiinal.), luiseva kuu (cherokeet), pieni nälänhätä kuu (choktav:t), pesukarhu kuu (d. sioux), myrsky kuu (druidit), lumi kuu (pakanat).

Maaliskuu: mato kuu, saarni kuu, myrsky kuu, tuulien kuu, siemen kuu, leppä kuu, kyntö kuu, mahla kuu, kova kuori/maankuori (crust) kuu, korppi kuu, paastonajan kuu.

Huhtikuu: pinkki kuu (natiivi amer.), paju kuu (keltit), jänis kuu, kylvö kuu, kasvu kuu, etuisa/hyöty (utility) kuu, leppä kuu, muna kuu, heinä kuu, pinkki leimu kuu, siemen kuu (keskiaik. engl.), aloitteleva kuu, itävän ruohon kuu, pioni kuu (kiinal.), villi(kissa?) (wildcat) kuu (choktaw), kuu jolloin hanhet palaavat hajallaan(scattered) olevaan muodostelmaan (d. sioux), heräävä (pakana), viljelijän kuu (siirtom. amer.).

Toukokuu: kukka kuu, orapihlaja kuu (keltit), jänis kuu, iloinen/hilpeä kuu, kirkas kuu, paju kuu, maito kuu, kylvö kuu, pari kuu, lohikäärme kuu, heinä kuu, pantteri kuu, maissin kylvö kuu, äitien kuu.

Kesäkuu: mansikka kuu (alonquin), tammi kuu (keltit), sima kuu, ruusu kuu (siirtom. amer., eur.), hunaja kuu, heinä kuu, orapihlaja kuu, voimakkaan auringon kuu, hevosten kuu (keltit), kukka kuu (engl.), vihreän maissin kuu (cherokee), kuu kun lehdet ovat kasvaneet (d. sioux), lootus kuu (kiinal.), tuulinen kuu (choktaw), (dyan moon, keskiaik. engl).

Heinäkuu: ukkos kuu, piikkipaatsama kuu (keltit), pukki kuu, ruoho/heinä/yrtti kuu, tammi kuu, niitty kuu, siunaus/onni kuu, kesä kuu (nat. amer.), nälkäinen aave kuu (kiinal.), kurki kuu (choktaw), keskikesän kuu (d. sioux), claiming moon (keltit, keskiaik. engl.), ruusu kuu (pakanat, siirtom. amer.), black trevally moon (uusi guinea).

Elokuu: sampi kuu, ohra kuu, pähkinäpuu/-pensas kuu, maissi kuu, piikkipaatsama kuu, (ympyröinti)/piiritys kuu, vihreä maissi kuu, punainen kuu, jyvä/vilja kuu, yrtti kuu, koiran päivän kuu (siirt. amer.), sadonkorjuu kuu (kiinal.), hedelmä kuu (cherokee), naisten kuu (choktaw), kuu kun kaikki asiat kypsyvät/valmistuvat (d. sioux), sampi/punainen kuu (pohj. amer.), kiista/väittely/riita kuu (keltit), maissi/vilja kuu (keskiaik. engl.), valoisa kuu (pak.).

Syyskuu: sadonkorjuu kuu, viiniköynnös kuu (keltit), maissi kuu, viini kuu, laulu kuu, ohra kuu, hedelmä kuu, pähkinäpuu/-pensas kuu.

Lokakuu: metsästäjän kuu, muratti kuu (keltit), putoavien lehtien kuu, veri kuu, viiniköynnös kuu, sadonkorjuu kuu, vuodattava kuu, verenpunainen kuu, kuolevan heinän kuu, matkustus kuu, kuu kun vesi jäätyy.

Marraskuu: majava kuu (amer.), ruoko/kaisla kuu (keltit), muratti kuu, synkkä kuu (keltit), lumi kuu (engl.), myrsky kuu, halla kuu, puu kuu (pak.), sureva/suruasu kuu, metsästäjän kuu, sumu/usva kuu, valkoinen kuu (kiinal.), kauppa kuu (cherokee), (sassafras moon, choktaw), kuu kun sarvet irtoavat (d. sioux).

Joulukuu: kylmä kuu, selja kuu (keltit), pitkän yön kuu, suden kuu, tammi kuu, täydellisyyden kuu, joulu kuu (amer.), kitkerä/katkera kuu (kiinal.), lumi kuu (cherokee), karhu kuu (choktaw), kylmä kuu (alonquin), kahdestoista kuu (d. sioux), kylmä kuu (keltit), tammi kuu (engl.), pitkän yön kuu (pak.), susi kuu / suuri kuu (intiaanit).

Intiaanien nimityksiä kuukausille (osan ajankohta oli vaikea määrittää, heitot mahdollisia). Intiaaneilla tuntui jotkut kuukausien nimet vaihtelevan eri vuosina.

Tammikuu: jään kuunkierto, väkevän kylmyyden kk, kuunkierto, jolloin lumi pyryää telttoihin, kk, jolloin lumi alkaa sulaa, lentävien muurahaisten aika, purevan pakkasen ja raivoavien lumimyrskyjen aika.

Talvella: peuran kiiman kk.

Helmikuu: lumisokeiden kk.

Maaliskuu: nuppujen kk, maissinkylvön aika.

kevättalvella: kipeän silmän kk, kk, jolloin sorsat palaavat ja piiloutuvat.

Huhtikuu: lehtien kk, suurten lehtien kk, kk jolloin punainen ruoho ilmestyy maan pinnalle.

Toukokuu: kk, jolloin ponit uusivat karvansa, hanhien munimisen kk (?), silkinhohtoisen maissin kk, vuodenaika kun lehdet ovat tummanvihreitä.

Kesäkuu: mansikoitten kk, kesän kk, rasvanteon kk (?), kk jona vihreä ruoho on noussut (?), kk, jolloin villikirsikat ovat kypsät (?).

Heinäkuu: punaisena kukkivien liljojen kk, kk, jona kirsikat ovat kypsiä, punaisten kirsikoiden kk, kypsyyden aika.

Elokuu: kk, jona peuransarvet putoavat, villiriisin kk.

Syyskuu: kk, jolloin peurat kuopivat maata, keltaisten lehtien kk, aika jolloin maissi korjataan.

Lokakuu: kuivuvan/kuolevan ruohon kk, vaihtuvan vuodenajan kk, kk, jona hanhet pudottavat höyhenensä, hanhien lähdön kk, putoavien lehtien kk.

Marraskuu: putoavien lehtien kk, napsahtelevien puiden kk.

Joulukuu: kk, jolloin peurat ja kauriit pudottavat sarvensa, kk jolloin sudet juoksevat yhdessä, paukahtelevien puiden kk.

Tästä lähdin miettimään kotimaisia kuukausien nimityksiä, ja sitä mistä ne ovat peräisin.

Tammikuu tarkoittaa talven akselia, napaa, keskipuuta. Tämä kuu jakoi talven ajan kahtia, ja on talven keskus.

Helmikuussa suojasään jälkeen pakkasen nopeasti kiristyessä syntyy jäähelmiä.

Maaliskuu juontuu maa-sanasta. Maaliskuussa jään alta tulee jo maatavähän näkyville.

Huhtikuun huhta tarkoittaa kaskea, lähdettiin kaatamaan havupuukaskia polttoa varten.

Toukokuussa tehtiin/tehdään toukotyöt.

Kesäkuu on alunperin tarkoittanut kesantokuukautta. Länsisuomen murteessa suvi tarkoitti kesää ja kesä kesantoa. Tässä kuussa piti pelto kyntää eli tehdä kesänajo.

Heinäkuussa tehtiin/tehdään heinätyöt.

Elokuussa alkoi/alkaa elonleikkuu. Vanhat nimitykset tälle kuulle olivat mätäkuu ja kylvökuu. Kylvökuulla kylvettiin ruis.

Syyskuussa saapuu syksy.

Lokakuu, joka on ennen tunnettu myös nimillä likakuu ja ruojakuu.

Marraskuu on kuoleman kuukausi, maa on martaana. Marras on samaa sanaperhettä mm. muinaisintian marta-sanan (tarkoittaa kuolevaa ihmistä), latinan mors ja ranskan mort (kuolema) -sanojen kanssa.

Joulukuun nimi oli 1600 - 1700 -luvulla talvikuu talven alkamisen merkiksi. Joulun merkityksen lisäännyttyä sana joulu muotoutui ruotsin jól ja jul -sanoista.
Lähde

Viimeiset haastepäivät 13, 14 ja 15

AAMU - NAAMA - HIUKSET - RUOKA - TÄRKEINTÄ - PÄIVÄ - ILTA - PÄIVÄN KUVA.
+ Sinun täytyy kertoa päiväsi kohokohdat ja kuulumiset.

AAMU
Ei kuvia aamuilta. Polkupyöräily keskustaan joka aamu. Jee, ei enää lunta pyöräteillä (eikä paljon muuallakaan).

NAAMA + HIUKSET + AAMU

Tämä kuva onkin tältä aamulta (sittenkin aamukuva). Huono hiuspäivä. Univelkoja kuittailtu, liekö riittävästi.

RUOKA

Olin tuossa parina päivänä tuuraajana, ja ruoka oli jotain sellaista kuin erilaisia luomupähkinöitä ja luomu karjalanpiirakoita. Kotosalla smoothie joka pv eri sekoituksilla, nyt on sekaan päässyt vuorostaan mansikat ja spirulinat muiden lisäksi. Myös pellavansiemenöljyä olen lorauttanut joukkoon, eikä lapsi moittinut ollenkaan, wuhuu! Eilisen ruoka itselle oli munakas savuahvenella ja sipulilla raejuuston ja tomaatin kera. Tänään täysjyväriisi-kalkkunanakkirisotto. Aika tylsiä ruokia, en ole jaksanut /ehtinyt panostaa.

TÄRKEINTÄ

Käsillä tekeminen. Tässä kuva tämän päivän nahan kohokuviointikurssilta, meneillään on vyönahan reunojen kiillotus.

PÄIVÄ + ILTA + PÄIVÄN KUVA

Tänään olin siis päivällä taas kohokuvioimassa nahkaa (ja perjantai-iltana). Viikonlopun kestänyt kurssi meni vähän ohi osaltani, kun torstaiyönä en juuri nukkunut, kun kissat metelöivät. Eivät ne koko yötä metelöineet, mutta en saanut nukahdettua jostain syystä. Sitten pe ja la olin tuuraajana, joten en saanut heti tasattua univelkaa ja olin vaan koko ajan väsynyt. Lauantain kurssipäivä jäi minulta väliin, kun oli pakko mennä lepäämään. Tänään menin kurssille myöhemmin, että sain nukuttua pidempään. Minähän en kestä univajetta kovin hyvin, jos ollenkaan, siksi pyrin tasaamaan tilanteen nopeasti. Kuvassa pari ranneketta, vielä niistä puuttuu kiinnitysnepparit. Nuo olivat jotain valmiita leikkuujämäpaloja, enkä jaksanut niitä lähteä kovin paljon suoristamaan. Yksi ranneke menee kolmesti ranteen ympäri. Kuviot on valmiilla työkalulla naputeltu, eli ei silleen mikään haastava työ tällainen. Kunhan vaan halusin tuollaiset tammenlehtirannekkeet, kun tykkään tuosta kuviosta. Kotiin esivalmistelin vyönahan ja yhteen vähän leveämpään rannekkeeseen aihion. Täytyy hommata puuvasara ja kivialusta, niin voi kodissakin tehdä noita. Tänään paukutin kurssinvetäjän kivialusesta kulman irti, auts..

Rannekkeen aihio. Jotakin lehtikuviota tai muuta luontoaihetta olen tuohon kaavaillut, katsotaan mitä saan aikanaan aikaiseksi.

Tällaiset 15 päivää haastetta. Sattui tällainen tylsähkö jakso, olisi ollut erilaisempi, jos olisi ollut vaikka kouluviikko meneillään. Tavallista olemista, minulle ihan normaalia. Olen näköjään aavistuksen laiska kuvaamaan joitakin asioita, ainakin näin yhtäjaksoisesti. Ehkä tämä oli itselleni liian pitkä haaste, vaikka sinänsä mukava idea. Miltä teistä tuntui lukea arjestani? Kaipasitteko enemmän kuvia jostakin aihealueesta?